perjantai 5. maaliskuuta 2010

BLAH-BLAH-BLAH.

Pelastan nyt blogimme kuoleman partaalta kertomalla kiinnostavia tarinoita! Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Tänään heräsin hihitykseen ja herätys-käskyyn. Ovella seisoi sisko ilmeisesti kuvaamassa omanelämändokumenttia kännykällä. Nyt oon vähintääkin yhtäjulkkis kun Madonna, eiköhän sekin aina aamulla herätessään ekaksi nää jonkun kameran tai vastaavan. COOOL.

Eilen kaveri ykkönen (teot voi tunnustaa sitten nimellisinä kommenttiboksiin) kertoi huomanneensa, että oli pitänyt hienoja taikarintsikoitaan väärinperin monta päivää :o

Kaveri kakkonen ja minä itse kävellessämme juteltiin niitänoita. Vastaan tuli kolmen mummin jengi, ja yksi niistä kertoi innoissaan toisille, kuinka hän vain oli astunut kissan päälle. Muut nyökyttelivät hyväksyvästi. Miau!

Mahtoi olla pojalla maailmansuurinjätskinhimo, kun kaupassa ensin monta kertaa yritettyään kurottaa jätskialtaaseen, hermostui, otti vauhtia ja juoksi suoraan altaan reunaa päin. Nyt pakastimessa makaavat eskimot sai kaverikseen maassa makaavan kypärämyssyisen pojan.

Kaveri kolmonen ilmoitti yöllä, kuinka oli ajanut pientä pupua takaa. Kani oli elämänilonsa menettäneenä hypännyt sillalta alas jokeen. Mut ei se kuollut, pulikoi siellä kuulemma hetken. Ja älkää kysykö miulta miksi pupu joutui takaa-ajetuksi :s


Suuri taidonnäyte siitä, kuinka kuvan avulla kaiken voi käsittää väärin. Siiiiis pääpointti ei ole Vilman kädessä vilahtava veitsin eikä taustalla nököttävä kotisinappiputeli vaaan miun ikioma krepattu peikkopehko. Upeaa!

Tietäähän kaikki, mikä on kevään ensimmäinen ja talven viimeinen päivä?? Se, jollon tiet tihkuu vettä, aurinko paistaa, jalassa on tennarit ja päällä kevyempi takki (Vilmalla se tietty maastonvihreä), sillon mustissa vaatteissa on kuuma, lapaset on laukun pohjalla, koulun ankeat sälekaihtimet avataan, kuuluu eka titityy, hymyilyttää, ruoho puskee hangen alta ja laulattaa. Sillon kävellään Kakkukulmaan ja syödään ekat kevätkakut ja sen jälkeen Siwaan ostamaan jäätelöt.

Kohta pakkaudun autoon ja pakkaudun sieltä ulos (oikeesti??) teatterilla. Mutta sitä ennen koitan ruskettua ikkunan läpi, parveke kun on vielä täynnä lunta. Joten siis Vilma kirjoita nopeasti tai kerron jotain muuta yhtä mukavaa kun nyt tuli kerrottua (=
-elina,se joka katsoi boksilta putouksen finaalin kolmatta kertaa.
PEEÄS. Guillaume Canet, jos luet tän, niin tiedoks vaan että oooooot ah. Sellasta pientä.

2 kommenttia:

pietu. kirjoitti...

Sweet. Yötä piristävä postaus. Tekisi mieleni kirjoittaa oma kirjoitukseni loppuun, mutta en taida jaksaa. Kevät olisi mukava ja se ei ollut pupu vaan rusakko(luultavasti).

P.S. pidän eläimistä

Emy kirjoitti...

esimmäine tunnusti ja paljasti ittensä :D Ja nyt toinen paljastus ne mummot oli pelottavia, varokaa vielä jotkut mummot kasvaa nii isoiks että ne talloo nyky nuorison jalkoihinsa!
Tää kirjotus oli ku joku laulu tai sellane vanha aja tarina sellases loru muodossa! AIVAN IHANA hymyilin vaa koko aja ku luvin ja sitte nauroin ku näin vikan kuvan! aivan ihanananaa.... tunnistin kaikki henkilöt mut kuka ihme olikaaa tää joka eskimoitten kaveri oli? mut nyt lähtee tämä tyttö saunaa miettimää että minnes sitä huomenna hakis yhteishaussa... -.-
kiitos kaunis