torstai 29. huhtikuuta 2010

disarrayandlove

Rakastan käsilemmikkiäni, Aimo Alligaattoria.

Rakastan tuhkaa. (myöhäistä sanoa, että hukkukaa tuhkaan... mut tehkää se silti.) Budapestiä ei nähty. Mut kiitos tulivuoren meitä oottaa köpis.

Rakastan/rakastin/tulen rakastamaan/olen rakastanut teatteria. Sen niminen elämä kuin Häräntappoase loppui 10.4. jonka jälkeen on pitäny uudelleenopetella teeveen katsominen,normaaliruuan syönti ja pitänyt heinääsaatanaheinätä deeveedeen kassa varmaan kolmisen kertaa.

Rakastan toisten ihmisten hajuvesien haistelua...

... ja teepussin uittamista. Mikään ei oo hauskempaa kun sen narunpäässä killuvan suodatinpaperimötikän humpsuttaminen siellä vedessä. Tee kuitenkin jää juomatta, hyihyihyi.

Rakastan yllätyksiä. Mie ja Viivi ollaan tän kuukauden aikana saavutettu ne päivät, jolloin on enää tasan 24 vuotta neljäänkymppiin. Makee kuustoista jeejee.


Vielä lisäys, että rakastan myös aurinkoa ja väärinpäin roikkuvaa Vilmaa pitkän yönjälkeen.

Ja okei, rakastan erikoisia sisääntuloja... Mut en rakasta sitä, kun kalju mies syö lapasta.

Kohta rakastan Flashforwardia, ja huomenna vappua, vaikka satais tuhkaa!!
- elina, se jonka nenä pitää ääntä
peeäs. Voishan tässä vielä jaksaa rakastaa sitäkin, että tää teksti on päätön ja hännätön ja sekasorto and full of love.