Vihdoin, vihdoin, vihdoin. Tänään puoli neljä alkoi joululoma, fiilis vielä alhaalla, ainakin osittain voi kai syyttää mennyttä neljän koulupäivän ja kuuden työpäivän yhdistelmää. Lahjat on suurimmaksi osaksi hankittu ja paketoitu (voimapaperiin), vain yksi myöhänen on vielä noutamatta. Männäviikolla (viikolla ennen käynnissäolevaa) oli peräkkäin kaksi mukavaa tapahtumaa: vihdoin loppuneen näytelmän lopetusjuhlat ja heti seuraavana aamupäivänä piirakkatalkoot.
Ja nyt, en pahoittele kännykkäkuvien laatua, koska niitä ei ole. Kannattaa pysyä pari vuotta samassa parisuhteessa, sitä saattaa vaikka saada palkaksi järkkärin, ei paha diili.
Kuvassa Ramin (Elmo), korttipakka jolla pelasimme lavalla Romanian handyä sekä Ramona (Elina) ja hänen viimeisen esityksen kunniaksi meikatut viiksensä. Ramonan iho on epätasainen, koska siinä on liian tummaa meikkivoidetta, koska Ramona on romanialainen ja Elina suomalainen.
'Ole murhanhimoinen!'
'Olkaa Vilma ja Simon!'
Blogisiskot onnellisina, kun jatkuva lavallaistuminen on vihdoin takana ja lasi kermalikööriä edessä. Taitaa muuten olla ensimmäinen kuva, jossa meikällä näkyy hampaat ja jonka kaiken lisäksi julkaisen itse täysin vapaaehtoisesti, alan kai kasvaa isoksi !
Tälle ilmeelle on kaksi mahollista selitystä : joko a) joku on potkaissut palleille tai b) olen laittanut mukin/lasin/lautasen tietokoneen päälle. Kuvasta ei käy ilmi se, että vaihtoehto b ei ole mahdollinen.
'Come with us', they said. 'It's gonna be fun', they said.
Tässä kuvassa olemme päässeet juhlinnassamme vaiheeseen, jossa emme enää halunneet kuunnella karaokerenkutuksia. Siispä siirryimme lavasteissa sijaitsevaan homeiseen autoon ja jatkoimme drinkkeilyämme siellä mukavasti jutustellen, kunnes päätimme lähteä parempiin paikkoihin, omiin sänkyihin tai kuka kenenkin ja miten vaan.
Lopuksi ihastuttavat pikkuriiviöt esittävät erinäisiä hahmoja, joita en enää edes muista, tulkitkoon itse ken taitaa.
Ja seuraavana aamuna (yhdeltä) kävimme piiraan paistohon, pyörittelimme, kaulimme, rypytimme, paistoimme ja voitelimme. Tästä on tullut suvussa jo tapa, että kokoonnumme meille kotiin paistamaan jouluksi piirakoita leivinuunin hurjassa pesässä. Kaikki jotka yhtään lähisukuani tuntevat tietävät, että piirakkatalkoiden sutkautukset liittyivät hyvinkin läheisesti piirakoihin, sen kaikissa merkityksissä.
Miehet tekivät sen mitä parhaiten taisivat: lämmittivät ja voitelivat erikokoisia ja -näköisiä piirakoita.
Maistuvaa oli, taisin syödä viisi tuoreeltaan, nyt ne odottavat pakkasessa uudelleenlämmittelemistään. Muitakin jouluruokia olen päässyt maistelemaan, lanttulaatikkoa on mennyt jo yksi laatikko ja glögiä vähän myös, dinosauruspipareita unohtamatta. Aattona korkkaan kinkun ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, juhlallinen ja hieman erilainen joulu tulossa tänä vuonna.
Palailemme siis joulun jälkeen lahjojen ja kuvien kanssa, ellei Ellu sitä ennen jaa kuvasaldoaan maailmanloppubileistä joissa hän oli bailaamassa perjantaina.
Nyt vietetään joulua, hop hop !
-Vilma, en keksi
