333

Olipa hankala miettiä mitkä ois ne tärkeimmät kolme tavaraa/biisiä/ajatusta.

Kauhistuin, kun tajusin mistä kaikesta oikeesti oon riippuvainen: 

puhelin,tietokone,vessapaperi,tee,kynät,lamput,tv,kirjat,sänky,vaatteet,pesukone,suihku,sauna,suoristusrauta,ihonhoitoaineet,meikit,sienisalaatti,mansikkajuissi,facebook..... Loputon lista.

Niiden esittely ois vähintäänkin tylsää, joten yritin miettiä kolme asiaa, joilla ois tunnemerkitystä (ja samalla päätin yrittää hillitä loputonta kuluttamisen himoa :s)

Maan Voimat on mukana jännissä paikoissa. 

Canon on mukana tallennettavissa paikoissa.

Linnut on mukana aina.

Miun päässä on liikaa ajatuksia eriteltäväksi ja listoilla liikaa biisejä valittavaksi.

Näitä kuitenkin ajattelen jos tuntuu ettei jaksa:

1.Mitään ei ole pakko tehdä jos ei tahdo (paitsi kuolla ja maksaa veroja).

2.Moni ihminen välittää miusta ja mie valitän monesta.

3.Oon kokenut paljon, ja vielä on paljon kokematta.

Ja näitä kuuntelen jos haluun muistaa:

1.Villit ja kamalat teinivuodet

2.Ettei kaikki oo niin vakavaa

3.Reilin

-ellu

Musta tuntu

Elinan pähkäilessä otsahiustensa kanssa musta tuntu siltä, että vieraan pään katsominen peilistä sai riittää. Ei siinä sitten, otin lompakkoni ja istuin melkein kaksi tuntia parturin hellissä käsissä ja aloin hitaasti hymyillä. Vitsit, se ei ole enää tiellä.

En tiedä mitä muut sanovat, mutta ainakin näytän taas itseltäni enkä vinttikoiralta. Ellu näkee tän pään ihan kohta, vähän jänskättää. 

Odotan, että pääsen testaamaan tukan tositoimissa: hampaita pestessä, pussaillessa ja aamuisin. Tosin tiedän jo tulikokeen tulokset, tää on paras, on aina ollut.

No, mitä sanotte? Naama ei muotoutunut mallikuvan Emma Watsoniksi, mutta ehkä voin elää sen kanssa.

-Vilma

Elämän suuret kysymykset

Jos joku eksyy siellä virtuaalimaailmassa tähän osoitteeseen ja on auttaivaisella mielellä,

niin pyyntö pieni kaikuu ilmassa:

Otsatukka (kuvat 2010)...

VAI

eikö (kuvat 2012)

?

(Nuorempana sitä vissiin kuvailee itseään mielummin, nykysin pärstäkuvia saa etsii koko kuva-arkiston läpi)

-Ellu

Voi paska, kaksi tuntia sitten piti jo lukee lakitietoa.........

Do it

Ellun seuraava haaste on leikata NE HIUKSET, joita ei uskalla, mutta himoitsee silti salaa.

Aika kivat, ihan vinkkinä. Nää oon vähän liian lysyet, mut tajuut idean.

Jos oot mammari, niin: esittele kolme tärkeintä a) tavaraa b) biisiä ja c) ajatusta.

Kaikella rakkaudella, Villusi.

'TJ 0' tai 'Läskiks menee, Villu ja Ellu'

Tänään on jäljellä nolla (0) virallista koulupäivää ja päätimme Ellun kanssa juhlistaa sitä kokkaamalla uuden aloittavan juttusarjamme 'Läskiks menee, Villu ja Ellu' ensimmäisen aterian. Tarkoituksena on siis tehdä itse hyvää ruokaa hyvistä ainesosista ja opetella käyttämään meille vieraita ainesosia - kuten tällä kertaa tofua. Tofun ympärille kokosimme ruishampurilaisen halloum-juustolla, rucolalla, tomaatilla, avocado-kermaviilidipillä ja lisäksi nautimme uunipaahdettuja perunasiivuja. Jälkiruokana partioaikojen klassikko: suklaabanaani. 

Ostoslista: rucola, luomutofu, ruisleipä, halloum, luomukermaviili, avocado, lime, tomaatti, luomubanaani, peruna ja suklaa. Lisäksi oliiviöljyä ja mausteita (suola, mustapippuri, valkosipuli, sipuli, timjami, rosmariini ja soija).

Tässä on tofu. Se ei näytä juuri miltään ja maku myötäilee ulkonäköä. Paistoimme sen soija-suola-lime-valkosipuli-chili-paprikaseoksessa, jotta saatiin jotain makua aikaiseksi.

Onnellisia kahdesta syystä: koulu on loppu, mutta ruokailu vasta edessäpäin.

Perunoille tehtiin yrttiöljy: oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa, pippuria, timjamia, rosmariinia ja sekaisin kaik vaa.

Banaaniin tökitään puolikas Fazerin sininen, kääritään folioon ja tyrkätään uuniin perunoiden jälkilämpöihin.

 Sit syödään pitkään ja hartaasti ja samalla jauhetaan ruoan ohessa vähän paskaa mausteeksi. Kermaviilidippi syntyy, kun sekoitat viilin, avokadon palat /muusin, suolaa, pippuria, punasipulia ja puolikkaan limen mehun. Teetä saa kaupasta ja sekoittamalla kuumaan veteen (sen voi keittää kattilassa tai keittimellä).

Tämän kuvan pointti on selvä: numero on nolla (ja kahdeksan, mutta se ei liity koulunkäyntiin, muuta kuin Villun ruotsinnumerona ja Ellun terveystiedon), lukio lusittu ja kaik on (melkein) kirjoituksia vaille valmista. Ei sit vissii sekää iha vituiks menny. Ei sillä, että sitä kukaan olisi epäillyt.

-Villu ja vieressä rellestävä Ellun maha (ja Ellu).

Inspiration

Inspiraatio on sivistyssanakirjan mukaan innoitus, taiteellinen luomisvire, kipinä, innostus ja kipinä. 

Slangisanakirja sanoo, että 'Inspis tulee ku on pakko'.

Sana inspiraatio rimmaa sanojen kastraatio, frustraatio, integraatio ja demonstraatio kanssa.

 Maailmankaikkeus auttaa aina niitä, jotka uskovat unelmiin. Paulo Coelho on mies jonka kirjoista ammennan inspiraatiota omaan elämääni, valintoihini ja uskooni.
  Meidän on unohdettava se mitä luulemme  olevamme voidaksemme olla sitä mitä olemme. Coelho on massajuttu ja todistan taas sitä miksi massajuttu on massajuttu. Ei se alunperin ole mikään iso hitti, mutta koska siinä on jotain uutta ja hienoa, siitä tulee sellainen - ja minusta samalla merkki_riippuvainen.
Minun on otettava riski, en saa pelätä tappiota.

Älä kuuntele niitä, jotka puhuvat sinulle, sillä vain hullaantumaan kykenevät ovat täysissä järjissä.
En osaa lukea runoja, en ymmärrä runoja enkä nauti niistä - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Tommy Tabermann istuttaa kirjaston jakkaralle ja salpaa henkeä sen aikaa kun on aikaa lukea. Runoudessa olen yhden miehen nainen. Löysin rakkauteni ilman etsimistä, enkä lähde etsimään toista, miksi turhaan, jos yksi täyttää täyteen asti?
Taivas on keskimäärin jotakin 25 työntöä.
Tabermann runoilee elämästä, puhtaasta rakkaudesta ja seksistä. Naisen vartalosta ja sydämen siivouspäivistä. Sanotaan, että inspiraatio innostaa luomaan jotakin, mutta kirjallisuudessa on enemmänkin kyse siitä, että se antaa inspiraatiota siihen tärkeimpään: omaan elämään.

 http://www.youtube.com/watch?v=Z8C1NwhsZn4

Kuitenkin miettiessäni aamutakki päällä, hiukset likaisina ja liikaa leipää mahassa sitä, mikä minua oikeasti, ihan oikeasti inspiroi ja innostaa kaikkeen siihen mitä on pakko tehdä ja mitä tai ketä voin syyttää siitä ettei huvita, tajusin, että ihminen itse on ainoa, joka loppupeleissä voi inspiroida itseään luomaan ja tekemään. Totesin, ettei mikään muu kuin ruma ja likainen peilikuva, jenkkakahvat, tekemättömät esseet ja onnistunut minä inspiroi paremmin. Paitsi ehkä joskus raha.

-Vilma, kuvat miinus viimeinen yhdestä inspiraationlähteestäni weheartit.comista

Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle
jos voit suudella suoraan suulle.

Tommy Tabermann

Minun valtakuntani

Hyvää uutta vuotta miunkin puolesta! Oon ainakin huomannut jo kaks suurta eroavaisuutta menneisyyteen:

1. Meidän lukiossa opiskellaan.... iPadeilla! Ja kaikki ketkä meidän lukiota on käyneet tietää, ettei se todellakaan oo mikään tekniikan edelläkävijä, saati sitten että usella oppilaalle olisi jakaa tunnin ajaksi oma tabletti. Tästä muistui mieleen, et meidän luokka oli joskus muinoin näiden SmartBoardien kokeiluryhmä. Tiputettiin se lattialle.

2.Tämän blogin uudistus. Villu tuossa männäpäivänä musiikinana(alin)lyysin tunnilla selitti miulle uden ideansa, että haastetaan vuorotellen toisiamme johonkin aiheeseen ja toinen sen sit parhaimman taitonsa mukaan yrittää toteuttaa. Kyllä sillä välillä leikkaa kuulkaas :) Käsky ylemmältä taholta siis kävi ja minä jaan teille miun elintilaani, eli:

Elinan valtakunta vuonna 2013.

Asun siis vielä äidin lahkeissa, mutta hyvin todellisena tulevaisuudessa häämöttää jo itsenäistyminen ja oma koti. Mutta siis juurikin tällä hetkellä istun seuraavanlaisessa näkymässä.

En oo kovinkaan toimistotuolien ystävä ja mielummin vitän elonhetkiä (niin paljon kun tietokoneella niitä voi viettää....) maantasalla. Tuolta lahjaksisaadulta tarjottimelta syön myös aamupalaavälipalaailtapalaa ja kaikkee koko ajan.

Kaikista eniten vietän kuitenkin aikaa sängyssäin. Oon ihan pakkomielteinen petivaatteiden yhteensointuvuuden kanssa ja oonkin saanut monta paniikkikohtausta kun toista sopivaa tyynyliinaa ei löydy tai jos joku tulee yökylään ja ei oo samanväristä paria... Ihan hyvin kuitenkin pystyn elämään tän ongelmani kanssa ja tällä hetkellä on menossa punainen kausi :)

 Seuraavat asiat ovat lähellä ainoaa ikkunaani:

 -maisema

-viherkasvit, joita en ole tappanut, nuottikirjoja ja Pottereita, sekä tuoli, jolta on hyvä meikata, sillä leveälle ikkunalaudelle mahtuu kaiken töryn sekaan myös peili. Takana on vaatekaapin sivu.

-ja uusin tulokas, eli vaatetanko. Miun huoneessa ei oikeesti edes olis tilaa sille, sillä on kivempaa kun on väljempää, mutta noi ei mahdu kaappin. Korissa on korkkareita, sen takana tv-antenni ja muutenkin miun valokuvallinen- ja kirjallinen omaisuus on keskittynyt palatsini kaakkoissiipeen.

Sitten miu ylpeys kahdestakin syystä. Oma ovi suoraan makkarista kylppäriin on sika kätevä. Oon myös pyytänyt jo pidemmän aikaa tuttuja lähettämään kortteja aina sieltä, missä maailmankolkassa liikkuvat. Terveisiä on mm. Tansaniasta,Pietarista,Köpiksestä,Italiasta,Intiasta,Helsingistä,Ruotsin laivalta ja Skotlannista.

 Oon yrittänyt päästä eroon kaikesta turhasta kamasta, jota pienenä tohkeissani keräilin vitriinit täyteen.... Mutta jotkin kauniit esineet oon säästänyt, kuten nää pikkupurkit Turkista ja Egyptistä, jotka on täynnä koruja ja eri valuuttoja. Musta koruteline Indiskasta on sikakätevä ja sikatäynnä ja siin on kaikki, joita yleensä käytän.

Toimistotuolien lisäksi oon allerginen kattovaloille, niiden valo on aina jotenkin liian kirkashimmeekylmälämmin. Niinmpä lampun reiästä roikkuu kynttiläkruunu :)

 Siinä oli miun luolaa. Tykkään tästä tosi paljon, koska tää on iso,valoisa ja tässä ei oo retron sinistä lattiaa (joka aiheutti miulle teinivuosina migreenin,sano äiti mitä tahansa). Omaa kokonaista kotia ootellessa! Ja Vilmur, miuta kiinnostaa mikä siuta inspiroi,esim. kirja,elokuva,tekeminen,muoti,aate,ruoka tai mitä ikinä keksitkään.

-ellu

Juhlakiloja ei voi estää

Selatessani tuossa loman aikana kameraani kertyneitä kuvia huomasin, että niissä esiintyi minulle hyvinkin rakas asia: ruoka. Ruokakuvia oli ihan hurjasti, enkä ole edes mitenkään erikoisesti kiinnostunut ruokien kuvaamisesta tai koe olevani siinä kovinkaan hyvä. Näihin ruokakuviin lienee suurimpana syynä se, että vuoden suuremmat juhlapyhät, kuten joulu ja pääsiäinen, sekä ei niin pyhät uusi vuosi, vappu ja juhannus pyörivät ruoan ympärillä (ainakin meillä). Yritin poimia vähistä vähän muitakin ja karsia samalla ruokaa, naamojen osuus on totuttua pienempi, koska tuntui, että ihmisiä kyrsi kameran kanssa pyöriminen.

Jouluaaton vietimme tädilläni, uudessa kodissa, jossa ruoka tuoksui ja menun sai lukea paperista. Alkuun joimme glogiä ja ihmettelimme uutta asuntoa. Ruoka poltteli aikuisia, lahjat lapsia ja molemmat minua, on kai pakko myöntää, että ekologinen-minä peittoutuu materialistin alle aika usein.

Tuo lahjakasa kyllä sytyttää vahvemmankin, vaikka alemmassa kuvassa yritetään urhoollisesti peittää innostusta väkinäiseen hymyyn. Yksi maksimissaan kymmenen euron lahja per aikuinen ei toiminut tälläkään kertaa, itsekin lipesin hinnasta muutamaan otteeseen (mikä tuntuu jälkikäteen huonolta idealta, koska kyyneleitä laskien käytin puolet joulukuun palkastani uusiin silmälaseihin).

 Kaksi jouluruokakuvaa: ikirakkaat laatikot ja tauon jälkeen palannut kinkku. Vaikka melkein kukaan ei jaa rakkauttanu lanttulaatikkoon, hehkutan sitä silti, voisin tehdä siitä talvi- ja syysruoan pelkän jouluruoan sijaan... Jos omistaisin vuoan.

 Kotona meillä oli kynttilätunnelmaa ja kokoonnuimme tapanina vanhan ja puisen pöydän ääreen pellon reunaan nauttimaan vielä kerran jouluruoasta. Illalla suuntasimme vielä baarin pöydän ääreen juomaan hillitystii ja laulamaan karaokea. Nolo orava-duomme kävi lavalla vetäisemässä vanhan tutun Lemon treen.

 Tässä vaiheessa huomaan, että muokatut kuvat eivät ole päätyneet blogiin, mutta en jaksa välittää, koska viuluni odottaa syyttävänä kotelossaan. Tässä kuvassa on menossa juusto-tee-viinihetki ja tämä lisättiin tänne kahdesta syystä: haluan esitellä täydellistä teepannuani ja täydellisiä viinilasejani ja koska Elinan ilme on lumoava.

 Taas pääsimme vuoden loppuun, kertasimme kohokohdat (reili, tietenkin) ja teimme hyvää ruokaa, eli tortilloja. Kuvassa quakamole tekovaiheessa, en ole koskaan maistanut sitä kakkaa mitä saa purkissa, mutta uskallan veikata, että tämä on vaan niin tuhat kertaa parempaa.

Pöytä on katettu! Jauhelihan mausteseosta tai salsaa ei tehty itse, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla jaksamme, tällä kertaa oli liian nälkä. Illalla paukuttelimme raketteja ja valoimme tinaa, klassista, vaikka nakit ja perunasalaatti puuttuivatkin. Puolenyön ilotulituksen, koskinäytöksen ja vuoden 2013 ensimmäisten kaljojen jälkeen suuntasin kevyen vuodenaloituksen kunniaksi kebabin kautta sänkyyn ja nukuin iltapäivä kahteen. 

Meikä, otsatukka ja yksi joululahjoista, joka sekin tuttuun tapaan liittyy aika vahvasti ruokaan.
Nyt vähän jänskätellään vuotta 2013, vähän kaikkea uutta ja siistiä on tarkoitus toteuttaa: kirjoittaa ylioppilaspaperit, valloittaa Itä-Eurooppaa ja ehkä vähän jotain muutakin, mistä kuulette sitten myöhemmin. Aika varmaa kuitenkin on, että Ellu ja Villu, aka Nolo Orava jatkavat samalla asenteella, kuin viimekin vuonna: let's not fuck this up. Koetetaan pitää toisen blogimme nimi, Vituiks menee kuitenkin edelleenkin pelkkänä vitsinä.

Nyt menen soittamaan sitä saksalaista, jos sitä vaikka tässä keväällä suorittaisi kaiken muun ohessa sen ISON (miksi iso?) ykkösen.

-Vilma, kuivat kädet ja kuittihaavat