keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Liian paljon muistoja

Mihin tunkee ne kaikki??
Kannattaako ne ottaa mukaan uuteen elämään??
Vai onko ne silti ihan samaa elämää......

nimim. diaryGURL_94^^

P.S. Olen esimerkiksi kirjoittanut monta sivua kuvausta siitä, miltä tuntui olla Linnanmäen Spaceshotissa, mitkä nimet olemme keksineet lähitallin hevosille ja miksi sekä mitä ihastukseni horoskooppi merkitsisi "suhteellemme", omg.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Radanvarsirock via mobile



Oh my shit, kesä on nyt virallisesti ohi: jokavuotinen Radanvarsirock oli eilen ja olo tänään ihan sen mukainen. Viisaudessani päätin, että Nokiaphonen kuvanlaatu ei kestä isoja kuvia, mutta fiilis toivottavasti välittyy. RR oli viime kertoihin verrattuna hieman intiimimpi, pienempi, tunteikkaampi ja vähän enemmän täynnä leirintäalueella soitettua livemusaa.
Ennen suoritusta nautimme Dexalia mehukattipurkista ja suorituksen aikana Broadway-sipsejä. Festaripäiväkirja oli menossa mukana, en osaa sanoa, onko enää.


Häpeäpuku. Elinan ilme oli liian kuuma, siksi über-muokkaus. Moni ansaitsi puvun rötväämällä, mutta Elinan moka oli vielä pahempi: kirjoitusvirhe instagramissa (kyseessähän oli RR '013 EI 0'13).




Kyseenalaista nimeä kantava duo räppäsi ja beatboxasi kuluneesta kesästä ja vähän muustakin. Tämän jälkeen lavalle nousi duo Löysä ja vieraileva ylipappi Antto, kolmen biisin keikka venyi ja yhtyeen kokoonpano laajeni, kun kaivettiin esille Laurin laulukirjat (Elina hävitti omansa, noloa).


Elina on siitä paras ystävä, että tajuaa aina muistuttaa hunsvottivilmaa vedenjuonnista ja roudaa tuopillisen elämännestettä festarikeittiöstä, kun suu alkaa kuivaamaan. 04:30 suuntasimme vielä neljän juhlijan voimin Seven-grillille ja söin maailman parhaan kanarullan. Tuntia myöhemmin olin omissa lakanoissani ja totesin selvinneeni tästä kesästä.


Aamulla olo ei ollut yhtä voitokas. 

Tämän kesän jälkeen voin kai kuitenkin suoda itselleni yhden janoisen ja päänsärkyisen päivän.

-Vilma

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Torstai on toivoa täynnä

Torstaina paistoikin aurinko ja se oli loppukesän ensimmäinen päivä. Siihen loppui Imatra-stressi ja sen jälkeen täällä voi vähän aikaa vaan hengähtää ennen muuttoa isolle kirkolle. Mut siinä onkin jo tarinaa erikseen.
Päivä koostui oikeestaan vain ihailusta. Ihailin ensin Villun poseeraustaitoja kameran linssin läpi, sillä yritettiin ottaa sille vihdoin yo-kiitoskuvaa. Ohjeet oli tätä luokkaa: "Meen vaan pellolle seisoo ja otan sen laketin ja otat miust kuvan". No miun mielestä yritys onnistui, mutta Villusta esimerkiksi nimetön oli välillä ruma. Nimetön?! (Alapuolella olevassa kuvassa ei ole mitään kiittämiseen viittaavaa, antakoon se vain esimakua tulvasta hihi).


Seuraavaksi sain ihailla teatterimme perhettä, kun syötiin ja saunottiin yhdessä. Oli todella mukavaa ja naperot ja papat viihtyivät hyvin keskenään laiturilta pomppien ja löylyy heittäen. Erään (über)partaisen ystäväni sanoin: "Tuolla vedessähän sitä ihan nuortuu ja laihtuu" :D Ihailin myös ehkä vähän kaiholla kotikaupungin maisemia ja sitä lätäkköä, jonka kauneutta ei ees yleensä tuu ajatelleeksi ennen kuin joku siitä sanoo.

Jos joku jostain syystä ikinä sattisi miettimään millaista on karonkan ruoka, niin meillä ainakin tällaista. Aina :D

Ja syy siihen, miksi tällaisena hellepäivänä olen sisällä ja naputan tietokonetta on, että yritän eläytyä pikkusiskoni sielunelämään.
No eipäs, odotan et parvekkeelle alkaisi paistamaan aurinko, jotta voisin mennä käristämään valkovalaan värisen ihoni ravunpunaiseksi. HYVÄÄ KESÄÄ, olkoon tämänpäiväinen viimeinen esitys perseilyn huippu ja huominen RR'13 eräänlainen jäähyväisjuhla! Nyt minua jo odotetaan:

 -ellu
P.S. En oikeen tiedä tuosta maksihameesta miulla.... Onks vähän mummeli? 

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Sisustuksesta

Pienempänä olin älyinnostunut sisustamisesta, mutta se jäi lähinnä oman huoneen järjestyksen muuttamiseen ja söpöjen tavaroiden ihailuun.
Nyt sitten koittaakin pian se hetki kun pitäs/saa alkaa laittaa OMAA kotia ja tajusinkin, että eihän miulla ole mitään hajua siitä, mitä haluan! Läjäytän nyt siis tähän vaan kasan kuvia, jotka inspiroivat ja joiden tunnelmasta tykkään. Ehkä miun koti tulee sitten näyttämään niiden sekoitukselta... Tai oikeestaan luulen, että asunnon valtaa muilta perityt ja eripariset huonekalut sotkatyyliin, mutta niinhän sen pitää ensin mennäkin heh.


- värit, boheemius, hallittu kaaos, tunnelma, pehmeys


-vaaleus, valo, valkoisuus, yksinkertaisuus, minimalistisuus

- luksus, laatu


Niin, että tiedä sitten minkälaiselta sekamelskalta unelmieni koti näyttäisi.
Tärkeitä elementtejä miulle ovat kuitenkin pehmeä valaistus ja luonnonvalo (vihaan kattolamppuja!), muhkeat tyynyt, iso ja pehmeä sänky ja sohva sekä keittiö, jossa TEKEE MIELI laittaa ruokaa (sillä miustahan tulee vielä oman elämäni top chef!).
Pienistä yksityiskohdista sen sijaan miulla on jo parempi mielikuva:




Kaikista hankalinta tulee kuitenkin varmasti olemaan ne kuuluisat kompromissit... Niiden jälkeen master suite bedroom näyttää luultavasti sitten tältä:


Noh ei lannistuta. Elämme jänniä aikoja siskoseni, ja on paljon mitä odottaa. Esim. 11.8. alkava Barcelonan reissu.... (; !

-ellu

Menneitä

Tänään sataa ja ulkona on harmaata. Hyvä syy istua sisällä, kuunnella Aino Vennaa, fiilistellä kuvia Weheartit.comista ja syödä mausteista porkkanakeittoa. Kohta valmistuu myös ensimmäinen tuoreista mustikoista väsätty piirakka ja jalat huutavat villasukkia. Syksy lähestyy vääjäämättömästi, muuttoon on kaksi viikkoa ja koulun alkuun neljä, jännittää ja kutkuttaa samaan aikaan.




Etsivä ei löydä. Etsin asuuni sopivaa kultaista kaulanauhaa, mutta katseeni osuikin kauan kadoksissa olleeseen koruun. 'Protukoru' on ehdottomasti yksi tärkeimmistä koruistani, sain sen ja monta ihanaa muistoa vuonna 2009 Hiidenlinnasta, jossa vietin huikean viikon elämänkatsomusleirillä. Voi sitä onnen määrää silloin ja nyt, kehulapuissa lukee 'Ääää, oot niin ihana' ja herkistyttää. Kello on uusi ja halpa, mutta toimii tyyliin.


Sain oman koneeni parin vuoden jälkeen taas auki ja löysin vanhoja kuvia kaikista tärkeistä. Tämän kuvan nimi on Dominoivat seksivillikissat. Kissan kuoleman loppubileissä oli huikea tunnelma, olihan siellä paikalla parhaat tyypit Ellu ja Villu. Muita ei sitten ollutkaan.


Imatra on kaunis, ei siitä pääse mihinkään. Kuva on ihan huippuvanha, otettu joskus yläasteella Canonin vaaleanpunaisella pokkarilla, mutta rauha välittyy silti. Myöhästyin varmaan koulusta, koska piti pysähtyä ottamaan kuva hiljaisesta vuoksesta. Tätä tulee ikävä, hiljaisuutta ja autioita teitä.

-Vilma

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Oh my friends


Oi ystävät. Joskus on ihana istua pöydän ääressä, syödä pinaattilettuja ja itsetehtyä raparperikiisseliä, jutella ja ottaa leikkimielinen kisa SingStarilla (myönnän, olen kaikista huonoin siinä :<). Vaikka päivä olisi muuten ollut enemmän tai vähemmän pyllystä, ei enää harmita niin paljon, thanks to u !

-Vilma

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Hullu seikkailukesä

Tää kesä on tosiaan menny seikkaillessa ties missä:
Hailuodossa, baarissa, Lahdessa, Matiaksen Metsässä, Porvoossa
ja äsken hullussa tuulentuiverruksessa Saimaalla, kun minut ritarillisesti kuskattiin satamaan pikkuruisella paatilla. Ja muissakin supersiisteissä paikoissa (=

Porvooseen lähdettiin vanhalla tehoporukalla, päivä aloitettiin Fresitalla ja ihanat sisustusliikkeet olivat liikaa rahapussilleni /:


Miun sisustusjuttuja on kyllä vielä tulossa.
Nyt ruokaa naamariin ja teatterille, tack och adjö!

Ellu, Espanja vai Kroatia??

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Pakkaustalkoot part. 1



Tänään oli vapain päivä hetkeen, enkä saanut hämmentynyttä energiaani purettua edes tunnin salitreenillä. Onneksi kaappini tursusivat lähtevää tavaraa ja keskitin voimani niiden laatikoihin keskittämiseen, vaikkakin turhan hyvissä ajoin. Sain astiat ja maailmani pakattua, mitä sitä muuta tarvitseekaan ?

-Vilma

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pääni tarvitsee selkeää

Neljän viikon päästä pakkaan tavarani pahvilaatikoihin ja suuntaan auton nokan kohti pääkaupunkia ja Vuosaaressa sijaitsevaa 13,5 neliön soluhuonetta (jonka karmeutta odotan jännityksellä). Siksi onkin osuva aika tehdä pientä sisustusinspiraatiopostausta! Miulla on jo tarkka kuva siitä, millaista tyyliä haluan, ja siksi tästä postauksesta löytyy enemmän kuvia esineistä yms. kuin esimerkiksi kokonaisuuksista, netistä kun ei löydy oikein täydellisiä huonekuvia.


Ennen haaveilin hippityylisestä, boheemista kodista, jossa räsymatot kulkevat siksakkia, teetä juodaan eriparimukeista lattiatyynyillä istuen ja värejä on muille jakaa. Sitten tajusin, että mieleni on jo ihan tarpeeksi sekainen paikka ja se tarvitsee ympäristökseen jotain yksinkertaista ja selkeää.


Rouhea tiiliseinä, vaalea lattia, vaaterekki, kokovartalopeili ja valkoinen linja. Valkoinen (    <3 nbsp="" p="">

Kaikeksi onneksi omistan jo marimekon ruutukaava-verhon, itseommeltuna kankaasta, ah. Kodin 1:n työtuoli taas on yksi realistisista unelmistani: hintaa löytyy se 130e, mutta yritän vakuutella itselleni, että laatutuoli ostetaan vain kerran. Se on ihana. Linjani on siis valkoista ja selkeää väripilkuilla.



Mustavalkoista, simppeliä, oi.


Olen jo hokannut yhden asian: panosta siihen perkuleen laatuun. Oikeutan kalliit hankinnat ekologisella ajattelulla: yhdellä kalliilla astiastolla pärjää monta vuosikymmentä, sen ovat äiti ja äidin ensimmäiseen asuntoon ostettu Arabian ostiasto todistaneet. Kuvissa olevista astioista omistan kaikki, tosin Aalto-maljakon korkeampana versiona ja Kartio-lasit kirkkaina. Itse en ole hankkinut, kuin Sagaformin spectra-viinilasit, joista punkku maistuu, jos mahdollista, vieläkin paremmalle.


Suomi-desingn on suosikkilistani kärjessä. Se on tarpeeksi selkeää ja ajatonta. Marimekko, Iittalan kastehelmet, Pentti Koivikon taulu ja Aalto-maljakko ovat kaikki pieniä aarteitani.
Koska en ole superrikas, käännyn mielelläni myös Elloksen puoleen. Kuvan pikkuasiat ovat hankitalistalla, mintunvärinen vaaterekki nököttää jo huoneen nurkassa. 


Tässä on se pöytä jonka haluan. Se on Ikeasta ja tarpeeksi halpa. Menee ruoka- ja työpöytänä, mahtuu soluhuoneeseen ja tekee varmaan sekin elämästäni vähän parempaa. Olen toiveikas sen suhteen, että näillä elementeillä voin tehdä ensimmäisestä omasta 'kodistani' elokelpoisen, kauniin ja miellyttävän asua ja olla, kutsua kavereita yöksi juomaan teetä muumimukeista ja kietoutumaan Annon kymmenen euron lakanoihin.

(nää kuvat on, hmmm, weheartit.comista, googlesta, ellos.fi:stä plus H&M:n ja Kodin1:n sivuilta)

-Vilma, aaaa.