tiistai 26. lokakuuta 2010

Ongelma

Minulla on monta ongelmaa. Yksi ja iso niistä koskee minun todella mahtavaa muistiani. En voi ymmärtää miksei se toimi. Oon _ihan_ normaali nuori ja muutenkin ikäisekseni varsin viisas ja siunattu monilla erikoistaidoilla... Mutta siinä kohtaa joku on mennyt pahasti pieleen. Okei, se toimii hyvinhienosti pikkuasioissa. Esimerkiksi muistan hyvin puhelinnumeroita,synttäreitä ja vaikka suomenkielen sijamuodot. Mut jos yritän muistella pesinkö äsken hampaat, söinkö ruokaa tai mihin pistin kännykän (yleensä puhun siihen kun etsin sitä, merkillistä) niin eieieiei tyhjää täynnä. Unohdin jo kerran tän blogin tunnukset. Kysyin ne Villulta ja se ystävällisesti kertoi ne minulle. Äsken unohdin ne taas. Onneksi viisaana olen tallentanut ne puhelimeeni ja katsoin ne sieltä. Nyt olen taas vähän aikaa iloinen, ennen kuin luultavasti kohta unohdan esimerkiksi painaa julkaiseteksti-nappulaa,kuten on käynyt jo monesti.

Värjäsin pääkarvani vähän aikaa sitten, lähinnä tulevan roolin ja juurikasvun takia. Se kasvusto kyllä häipyi, mutta tilalle tuli sellanen keväinen vihreäharmaa. Ja mikä parhainta, seuraava päivä oli tärkeä, sillä koitti koulukuvaus (=istut siihen, polvet tohon, pään heität tonne, söpöpöpönassumassu naura vähäsen, SEURAAVA) Nyt olen salaisilla keitoksilla ja mömmöillä saanut taiottua tilalle paskanruskean !!

217 päivää kesäkuuhun, jos oikein laskin.

Täst ei nyt tuu ei last ei paskaaaaaaaaa. (Vilma opettaa miulle uusia sananlaskuja, tosin kaikkiin jo oppimiini liittyy seruskeajuttu... hyh)

Kuvia syyskuiselta teatterilaivalta toivoo ellu.


P.S. Vähän aikaa sitten lehdessä ollut 70 possun tarina oli surullinen. Ne oli kuolleet eläinkuljetusauton kyydissä, kun se oli kolaroinut. Kuolinsyy: puristuminen.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ciao, Italia !

Siljalla on Italia-kausi, joten päätettiin sitten yhteistuumin kiivetä katolle syömään pitsaa ja kuuntelemaan balladeja - italiaksi.


Punaviini luo tunnelmaa, mutta toisinaan itsekeitetty (kiitos mummi ja pappa) mustaherukkamehu lasipullosta toimii ainakin yhtä hyvin, makukin miellyttää enemmän. Olkaa kilttejä ja kiinnittäkää huomio mielummin Ilkan pepsodent-hymyyn, kun miun mahtaviin silmäpusseihin.



Kasvispitsa maistui pojillekin, vaikkakin sotkuista syömistä se oli. (Täytteenä siis tomaattipyrettä, kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa )

Tässä välissä kiitän hyvää porukkaa, oli kivaa ja otetaan uusiks. Itselaukaisija on se juttu.
Pari takapuolta ja eskimonenät, hyvä ruoka, vähän seikkailua ja ystävät, have a nice day.
Blogi on taas elänyt hetken hiljaisuudessa, mutta äänenavaus on taas suoritettu ja seuraavaksi armas blogisiskoni kertoo kuinka teatterilaiset juhlivat kerran vuodessa laivalla.
Terveiset siis minulta, Vilmalta, jonka erittäin tyylikkääseen pukeutumiseen kuuluu tällähetkellä villasukat ja veljen violetti huppari.
köyhät pulsublogisiskot kiittävät.