What's up - eli päämäärätöntä paskanjauhantaa

Heräsin tänään puoli kahdeksan, nousin kymmentä vaille. Kahvi oli vähän liian viileää, mutta toivosen vehnäpullamössö-sämpylä pelasti aamupalan, samoin se, että uutisvuoksesta löytyi Fingerpori, uh. Lähdin kouluun viisitoista vaille yhdeksän, normaalisti tämä tarkoittaisi, että koulussa olisi vielä viisi minuuttia aikaa ennen tunnin alkua, MUTTA ... on talvi. Ja kirosin kaikki autoilijat jotka ajoivat Tunturini ohi, ihan vain koska oli muka epäreilua että heil oli auto-oikeus. Paskaa. Myöhästyin viisi minuuttia uskonnon kokeesta, johon vuodatin kaikki tietämykseni raamatun tulkinnasta ja profeettakirjoista.

Tuollaista säätä on ikävä, sekä päiviä kun ei tarvinnut tehdä mitään. Kun pyörällä pääsi puolet nopeammin, eikä pipo ja lumi pilanneet huolella oiottuja otsahiuksia ja punaisia huulia. Mutta enää neljä kuukautta niin alkaa kesäkuu, ja kauan odotettu Peter Pan-kesä. Mistä tulikin mieleeni että pitää laittaa kesätyöhakemukset vetämään, meillä nimittäin on ellun kanssa vakaa aikomus tulla valituiksi kaupungin kesämuusikoiksi, haaveillaan taiteilijakesästäja kunnon tipeistä.

Asiasta tiedätte kyllä mihin, miun ehkä pisin ulkonääkön liittyvä haave on rastat. Kuvanottohetkellä kasvatin urheasti fledaa, mutta jossain vaiheessa sitten peilikuva alkoi näyttää liian luirulta ja niks naks maksoin neljäkymmentä euroa siitä, että sain sen huh huh luuskan heti pois. Joskus yritän uudestaan, paremmalla innolla.

Huomenna on vapaapäivä, on se lukio rankkaa. Tuota ihanuutta tasapainottaa viulumatinea sitten illalla. Saattaa kusta pahasti sukkahousuihin, mutta se lämmittää vaan kivasti. Voin kertoa, että miulla on vakava 'viha-rakkaus-suhde' tuohon soittimeen, ollaan oltu kakstoista vuotta yhessä, enkä vieläkään osaa käsitellä sitä kunnolla, joskus meillä on viikon taukoja ja joskus harrastellaan yhdessä monta kertaa päivässä, kai se pitää suhteen nuorena. Tosin olen tässä vuosien varrella vaihtanut pari kertaa isompaan, joten kai sekin vaikuttaa.

Meillä on Elinan kanssa lauantaina tyttöjenilta pitkästä aikaa. Varmaan kanafetavihreäoliivisalaattia, leffa (monesta vetoa että se on Sinkkuelämää 1 ?), mansikkajuissia, nachoja ja salsaa. Vanhojen kuvien katsomista, juoruamista, hyvää musiikkia ja liian myöhään valvomista. Nää tällaset illat on vaan vähentynyt sitä mukaa, kun on ikää tullut, ootteko huomannu ? Surku. Mutta sitten, kun muutetaan köyhinä opiskelijoina helsinkiin (saman katon alle tottakai, vaikka kyllästytään kyllä toisiimme jo sitä ennen, niin siitä huolimatta), meillä on tyttöjenilta joka ilta ja aina kanafetasalaattia tai pastaa mihin on käytetty koko purkki Creme Bonjour- tuorejuustoa , tottakai.

ellu lupaa kirjoittaa ensikerralla taas jotain järkevämpää ja lupaan että hänellä on tuoreampia kuvia. terveisin villu, se jonka veli huutaa taas vieressä

ja peeäs. Em hei, KUN luet tän, ni moi, tuu käymää, ei olla nähty yli kuukautee, sie unohat miut kohta eikä se oo kivaa !! (sanotaan että netin kautta voi vaikuttaa)