52. merkintä, Villu!

Se ei ole paljon aikaamme nähden, mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän (tai tässä tapauksessa päinvastoin...) Kevätlukukausi starttasi, mutta kesää odotan enemmän kun ikinä, voiskohan johtua tulevasta kolmeviikkoisesta Euroopassa?

Euroopasta puheen ollen kävin joulukuussa Ranskan maalla Strasbourgissa, jossa järjestettiin kansainvälinen Euroskola-päivä. Siellä äänestettiin EU-parlamentissa, käytiin ihmisoikeustuomioistuimessa, ihmeteltiin joulumarkkinoita, juotiin kuumaa viiniä, syötiin joka päivä kanaa ja nukuttiin homoystävällisessä Best Hotellissa. Ennen politiikalle silmänsä sulkeneelta reissu teki hyvää ja vaikken vaikuttajaksi (tai rikkaaksi) ehkä isona haluakaan, niin kiinnostus yhteiskunnan juttuja kohtaan nousi paaaaaljon. Ja ehkä siistein (tai yks niistä) juttu parlamentissa oli, että siellä voi puhua mitä vaan EU:n 23 kielestä ja kuulijan oma vika jossei ymmärrä (tai sitten voi kuunnella tulkkauksen omalla kielellä!!!)

Yksi suuri yllätys itselleni oli, että parlamenttitalo on sisältä ONTTO O_o

Ihmisoikeustuomioistuimen edessä oli vaikka minkälaisia protesteja menossa; nälkälakkoja ja näköjään joku on ihan tehnyt olonsa mukavaksi...

Kaikki viralliset rakennukset tunnisti edustalla liehuvasta lippujonosta. Pitääköhän nuokin aina auringon laskiessa hinata alas... ?

Strasbourgissa kaikki rakennukset on enimmäkseen upeita kartano-tyylisiä. Tuota katua asteltiin Suomen suurlähetystöön suurin odotuksin, mutta meitä oottikin ruma 70-luvun lähiön harmaa kerrostalopalikka. Keskellä tuolla. Se oli niin ruma ettei siitä oo ees kuvaa. Tosin hopeakupposista tarjoiltu tee ja kakkuset pelastivat senkin vierailun (=

Parlamentin suuristuntosali. Hulluinta on, että tuota kokoluokaltaan grandea rakennusta käytetään lähinnä perjantaisin, koska muina päivinä poliitikot on Brysselissä... Kuvasta ei muuten näy sitä määrää, joka meitä lukiolaisia siellä oli. Erityisesti jäi mieleen kreikkalainen tyttö jolla oli hyviä mielipiteitä taludesta, brittiläiset yksityiskoulun tytöt joiden opiskeluahjoon kuuluu mm. kuusi uima-allasta ja itävaltalaiset pukuihin ja kravatteihin sonnustautuneet poitsut.

Oltiin ahkeria vaikuttajia päivällä, joten meille suotiin illalla alku- ja jälkiruuaksi jotain muuta kuin kanaa (thank god). Aluksi paikalinen tarte flambée (ohut pizzapohja, crème bösööriä, kinkku ja sipulia) ja jälkkärinä crème brûlée (jonka kuoren rikkomisessa yhdyn Amélieen, höhö)

Lisää taloja, tää on muistaakseni Petit Francen kaupunginosasta. Välillä alkoi kyllä ärsyttää tuo ranskisten söpöstely joka asiassa, mutta onhan tuo nyt aika... noh... söpöä?

Joulumarkkinoiden näkymää hallitsi väenpaljouden lisäksi 1200-luvulla rakennettu katedraali. Se oli sisältä myös upea, paitsi turisteja varten oli sinnekin pitänyt väsätä nukeista eri pyhän kirjan kohtia. Markkinoiden kojut ei muuten myynyt sellasta krääsää kun yleensä. Vaan JOULUkrääsää. Ja kaikkea syötävää (=

Best Hotel (NOT) sijaitsie ihan kaupungin laidalla ja piti matkata tramilla. Saispa meillekin nuo hinnat ja aikataulut; vuorokauden 3 hlöä kuusi euroa ja noita kulki muutaman minuutin välein. Lisäksi ne oli sekä siistejä, että asemanimien kuulutuksia säesti niitä varten tehty... taiteellinen musiikki, jos sitä siksi voi kutsua :D

Ranskassa olin kyllä hyvin iloinen ja haluan sinne ehdottomasti ja todellakin uudestaan!

Nyt jatkan opiskelua in English, enkä myönnä, että tän kirjottaminen oisi toiminut tekosyynä pänttäämisen jättämiselle...

-ellu, se joka sivistyneesti teetä siemaillessaan siemaili sen väärään kurkkuun ja sai yskäkohtauksen. Äsken.

2012

Ihan ensiksi, tällä kuvalla pyydän anteeksi hiljaisuutta ja toivotan hyvää mennyttä joulua, toivottavasti saitte muutkin ihania lahjoja. Kuvassa on syksyllä kotiutunut etukäteis-rakkauspaketti Tenho, joka joulun kunniaksi sai mummin ostaman tonttupuvun päälleen. Jos kuvasta ei käy ilmi, Tenhoa niin sanotusti kyrsii kyseinen vaatekappale. Eikä hän ole niin lihava kuin kuvasta luulisi. Se joulusta, nyt on maailmanlopun vuosi ja hieman kuvia juhlahuumasta.

Vaikka ensimmäinen kuvista väittää muuta, voitte huomata jälkimmäisestä, että eläinpyramidi voi paikoitellen olla hyvinkin jännittävä ja sykettä nostattava peli. Kokeilkaa vaikka itse kuvassa näkyvää 'selkä selkää vasten'- temppua. Flamingojen päällä. Riippusillalla !

Elina väittää, ettei hänellä ole itsestään kuvia, vaikka olen nähnyt hänen kamerastaan aivan muuta. Olen kuitenkin vain näiden kuvien varassa, eli saatte ihailla harvinaisen onnistuneita rajauksia ja alennusmyyntivaatteita (koska tämänhän piti olla tyyliblogi).

Uutena vuonna tehdään kaksi tärkeää asiaa, a) poltetaan menneen vuoden pee askat asiat ja c) ammutaan raketteja.

Ja koska olen sitä mieltä, että kaikki kuvat jotka Elina antaa minulle, on luvallisia laittaa blogiin, on tässä vielä juhlapoppoon voimin onnentoivotus jännittävälle vuodelle kaksi nolla yksi kaksi:

Ellu hei, let's not fuck this up !

-Vilma, se jonka hiustenkasvatus on ylä- ja alamäkiä täynnä