Voi voi, Amiskatu

Kotikaupungissamme on eräs häpeäpilkku: Amiskatu. Amiskatu se on siksi, että sen varrella majailee kaupungin ammattiinopiskelevat veijarit. Otsikon etuliite 'voi voi' taas tulee sen ulkonäöstä, johon en osaa oikein suhtautua. Toisaalta se saa minut tuntemaan itseni jokseenkin hyväksi ihmiseksi ja ympäristövalistuneeksi nuoreksi, ja toisaalta taas laittaa ihmettelemään sitä, miten joku ihan oikeasti on niin laiska ettei saa kolmioleivän pakkausta heitettyä roskakoriin.

//(Lisään tämän nyt kun vihdoin julkaisen, oli sitten julkaisukunnossa tai ei):Kuulin onneksi männäviikolla, että ala-asteen tytsyt olivat käyneet siistimässä aluetta huudellen samalla ojennuksia amiksille ("ikinä koskaan ei saa heittää roskia" ja muita), ohi kulkenut Ellukin oli kuulemma saanut osansa ryöpytyksestä, syytön raukka.//

((Otin paljon enemmän havainnollistavia kuvia, mut ne oli kaikki vielä enemmän tärähtäneitä, hitsit.))

Kun olin aikani taiteillut kännykkäkamerani kanssa hämmästellen sitä saastaisuutta, keräsin kamppeeni sekä uskonrippeeni ja suuntasin kulkuni keskustan varakotiin tekemään supersalaattia fetasta, siemenistä, valkosipulista ja punasipulista. Hyvä ruoka, parempi mieli, namnam, oli superhyvää.

(Roudasin kaupasta myös ensimmäisen paketin TALOUSPAPERIA 'poikamiesboxiin', heti tuli esim. sipulinkuorinnasta kivempaa, jee ! 

Joo, lupaan ens kerralla olla laadukkaampi, mutmut, joo.
-Laiska Vilma