Suklaasammakot loppuivat, yritätkö uudelleen?

Lauantaina oli poikien ilta.

Lauantaina syötiin. Ja siis kunnolla syötiin. Lemppariherkkuja.

Lauantaina pelattiin peliasemalla kuus tuntia, 360 minuuttia, 21600 sekuntia ja laskin laskimella ettäs tiedätte.

Lauantaina..... niin :D

Lauantaina loppui suklaasammakot tosi monta kertaa mutta kyllä myö yritettiinkin tosi monta kertaa.

Semmosta. Nyt on tiistai ja vapaapäivä ja elämä on ilosta (: Vaikkei ulkona aurinko paistakaan, niin miulla on kevät rinnassa ynnä muualla ja tuntuu että tää talvinukutusmasennus loppuu vihdoin jes! Eilen oli hyvä ilta ja nyt on hyvä mieli ja on tulossa kivoja juttuja ja söin juuri appelsiinin ja löysin pikkusesta peltipurkista VIHREÄN MUUMITIKKARIN JEE! Onko teilläkin mukavaa??? Katsoin myös sairaan hyvän leffan nimeltä Mr. Nobody ja tää oli vinkki siis, kannattaa ja pitää katsoa. Eipä oikeestaan muuta,

se on moro - ellu.

What's up - eli päämäärätöntä paskanjauhantaa

Heräsin tänään puoli kahdeksan, nousin kymmentä vaille. Kahvi oli vähän liian viileää, mutta toivosen vehnäpullamössö-sämpylä pelasti aamupalan, samoin se, että uutisvuoksesta löytyi Fingerpori, uh. Lähdin kouluun viisitoista vaille yhdeksän, normaalisti tämä tarkoittaisi, että koulussa olisi vielä viisi minuuttia aikaa ennen tunnin alkua, MUTTA ... on talvi. Ja kirosin kaikki autoilijat jotka ajoivat Tunturini ohi, ihan vain koska oli muka epäreilua että heil oli auto-oikeus. Paskaa. Myöhästyin viisi minuuttia uskonnon kokeesta, johon vuodatin kaikki tietämykseni raamatun tulkinnasta ja profeettakirjoista.

Tuollaista säätä on ikävä, sekä päiviä kun ei tarvinnut tehdä mitään. Kun pyörällä pääsi puolet nopeammin, eikä pipo ja lumi pilanneet huolella oiottuja otsahiuksia ja punaisia huulia. Mutta enää neljä kuukautta niin alkaa kesäkuu, ja kauan odotettu Peter Pan-kesä. Mistä tulikin mieleeni että pitää laittaa kesätyöhakemukset vetämään, meillä nimittäin on ellun kanssa vakaa aikomus tulla valituiksi kaupungin kesämuusikoiksi, haaveillaan taiteilijakesästäja kunnon tipeistä.

Asiasta tiedätte kyllä mihin, miun ehkä pisin ulkonääkön liittyvä haave on rastat. Kuvanottohetkellä kasvatin urheasti fledaa, mutta jossain vaiheessa sitten peilikuva alkoi näyttää liian luirulta ja niks naks maksoin neljäkymmentä euroa siitä, että sain sen huh huh luuskan heti pois. Joskus yritän uudestaan, paremmalla innolla.

Huomenna on vapaapäivä, on se lukio rankkaa. Tuota ihanuutta tasapainottaa viulumatinea sitten illalla. Saattaa kusta pahasti sukkahousuihin, mutta se lämmittää vaan kivasti. Voin kertoa, että miulla on vakava 'viha-rakkaus-suhde' tuohon soittimeen, ollaan oltu kakstoista vuotta yhessä, enkä vieläkään osaa käsitellä sitä kunnolla, joskus meillä on viikon taukoja ja joskus harrastellaan yhdessä monta kertaa päivässä, kai se pitää suhteen nuorena. Tosin olen tässä vuosien varrella vaihtanut pari kertaa isompaan, joten kai sekin vaikuttaa.

Meillä on Elinan kanssa lauantaina tyttöjenilta pitkästä aikaa. Varmaan kanafetavihreäoliivisalaattia, leffa (monesta vetoa että se on Sinkkuelämää 1 ?), mansikkajuissia, nachoja ja salsaa. Vanhojen kuvien katsomista, juoruamista, hyvää musiikkia ja liian myöhään valvomista. Nää tällaset illat on vaan vähentynyt sitä mukaa, kun on ikää tullut, ootteko huomannu ? Surku. Mutta sitten, kun muutetaan köyhinä opiskelijoina helsinkiin (saman katon alle tottakai, vaikka kyllästytään kyllä toisiimme jo sitä ennen, niin siitä huolimatta), meillä on tyttöjenilta joka ilta ja aina kanafetasalaattia tai pastaa mihin on käytetty koko purkki Creme Bonjour- tuorejuustoa , tottakai.

ellu lupaa kirjoittaa ensikerralla taas jotain järkevämpää ja lupaan että hänellä on tuoreampia kuvia. terveisin villu, se jonka veli huutaa taas vieressä

ja peeäs. Em hei, KUN luet tän, ni moi, tuu käymää, ei olla nähty yli kuukautee, sie unohat miut kohta eikä se oo kivaa !! (sanotaan että netin kautta voi vaikuttaa)

kaksytä ja ykstoista ja gwtf.

Sen sijaan että latoisin tähän kuvia uudenvuodenjuhlista (lue: niitä on minimaalisen vähän), niiiiin nyt ilmestyy semmoisia otoksia, joiden julkaisu ekan vuosikymmenenpuolella oli ilmeisesti liian ylivoimaista. Plus mukava vihreys ja auringon valo ei ainakaan helpoita tätä kesänkaipuuta, joka tuli himppu salakavalasti ton Jesse-vapahtajan synttäreiden raivokkaan juhlinnan muassa.

Muuutta elokuun vikan päivän brunssihetki vuoksen varrella (vaikka kouluakin olis voinut käydä) ei estä puhumasta tosta uuveestä. Eli jo TOISEN kerran perinteisesti kokoonnuttiin (fyysisesti)munattomalla porukalla meille syömään ja juomaan liikaa ja tekemään listaa asioista, jotka tulee unohtaa kun kello lyö maagiset keskiyöt. Sen jälkeen tuo tie nyt meitä vei erään partaisen ystävän luokse, jonne sit kokoontuikin enemmän laumaa. Samoin tuli tsekattua kaupungin magee ilotulitus, josta suurinosa jäi kuitenkin näkemättä ERÄÄSTÄ SYYSTÄ ja kahden aikaan istuttiin Villun ja Emilian kanssa kylpyammeessa Hello Kitty-kylpyvaahdon kera ja parannettiin maailmaa.

Uuenvuuenlupaukset on kyllä miun mielestä ihan jostain sieltä syvästä ja tuntemattomasta, koska ensinnäkin klassisesti niitä ei vaan voi pitää ja toiseksi en ikinä keksi mitään siistiiiiih ja tarpeeks mageeeth lupausta. Perus "lupaan olla parempi ihminen", "lupaan kuntoilla,syödä vähemmän ja näyttää paremmalta kesään mennessä","kerään roskan päivässä" ja "en stressaa" on joko silkka mahdottomuus pitää TAI sitten ne tekee elämästä niin tylsän jo tipattoman tammikuun tai herkuttoman helmikuun aikana että HUUUHHUUUUH.

Tai no tein kyllä kaks luppausta. Yksi on vuoden teemanimike myös, eli gowiththeflow ja tää ei nyt tarkota siis massautumista ja rusinoitumista vaan että tehdään todellakin semmoisia jutskia, joita haluaa ja jotka tuntuu hyvältä. Kaksi, lupasin jutella enemmän toin karvaturrini kanssa. Ainiin, huijasin, lupasin myös olla mukava YHDELLE ystävälleni ((= !!
Kyllä tuntuu että ykstoista on ihan mukava 365 päivän jakso. On tulossa kaks kutkuttavaa teatteriproggista, kesäloma lähenee ja we must gwtf. Mut nyt heippa minä alan tekemään jotain mukavaa ja siinä sivussa ihmettelen mikä on lukio.

t. ellu, jonka yhden lemppari-ihmisen kuva on alapuolellani (=

ja sitten...

TORSTAI 18.11.2010 meni suunnilleen näin:

Ranskantunti klo. 8-9:15, bongaa kuvasta tuttu lause. Yleisesti ottaen kyseisen kielen tunnit menevät siihen, että vajaa ystäväni keikkuu tuolilla hokien: "Dans ma poche" (*taskussani) .

Maantietoa, en vain muista monelta. Ennen tuntia on aikaa keikkua pöydillä ja poseerata kameralle, jolla sanni ystävällisesti kuvaa. Voin myös kertoa, että tunnin välissä kävimme syömässä, se on kivaa.

Filosofia, päivän viimeinen tunti (niitä oli yhteensä neljä, se josta ei ole mitään kuvaaa, on +-x: matikka (se kala)). Kuvassa vajaan lisäksi myös sanni (jonka yleisin kysymys on "ai mitä?")

Kävimme myös oopperassa, aika luksusta. Pikkuveli esiintyi siinä (ja veikan lavakarismä oli aika huikea : ))) Nimi oli Auringonkukat ja kertomus Vincent van Gohista (korvanleikkaajan sukunimi muuten äännetään 'van hoh', aina oppii uutta) That was great.

Kulttuurikeskuksen öö ulkoterassi oli lumekas ja muotisisko innostui kuvailemaan pakkasessa jopa vähän päivän vaatetusta. (Elina: jos oikein muistan niin onlyn housut, muka-uggit (kertokoon itse mistä) paita ja villatakki h&m. Vilma: housut viivin äitin vanhat, mekko viivin vanha, farkkutakki äitin vanha, huivi kirppari, kengät on omat, en vaan muista mistä)

Kakkukulma ja tyttöjen jutusteluhetki, näitä tarvittaisiin maailmassa enemmän niin kaikilla olisi mukavampaa.

Edellinen kuvapläjäys on kotoisin teatterilta, glögiä ja näytökseen valmistautumista (ja sen aikana kuvailua) . On tuokin hullu paikka.

Päivän (illan) loppukevennys: Jekku 13 vee ja amisviikset.

terveisin Villu. muuten, otsikon lause jatkuu näin: ...fiilis on mieletön. Hyvää illanjatkoa.

Ongelma

Minulla on monta ongelmaa. Yksi ja iso niistä koskee minun todella mahtavaa muistiani. En voi ymmärtää miksei se toimi. Oon _ihan_ normaali nuori ja muutenkin ikäisekseni varsin viisas ja siunattu monilla erikoistaidoilla... Mutta siinä kohtaa joku on mennyt pahasti pieleen. Okei, se toimii hyvinhienosti pikkuasioissa. Esimerkiksi muistan hyvin puhelinnumeroita,synttäreitä ja vaikka suomenkielen sijamuodot. Mut jos yritän muistella pesinkö äsken hampaat, söinkö ruokaa tai mihin pistin kännykän (yleensä puhun siihen kun etsin sitä, merkillistä) niin eieieiei tyhjää täynnä. Unohdin jo kerran tän blogin tunnukset. Kysyin ne Villulta ja se ystävällisesti kertoi ne minulle. Äsken unohdin ne taas. Onneksi viisaana olen tallentanut ne puhelimeeni ja katsoin ne sieltä. Nyt olen taas vähän aikaa iloinen, ennen kuin luultavasti kohta unohdan esimerkiksi painaa julkaiseteksti-nappulaa,kuten on käynyt jo monesti.

Värjäsin pääkarvani vähän aikaa sitten, lähinnä tulevan roolin ja juurikasvun takia. Se kasvusto kyllä häipyi, mutta tilalle tuli sellanen keväinen vihreäharmaa. Ja mikä parhainta, seuraava päivä oli tärkeä, sillä koitti koulukuvaus (=istut siihen, polvet tohon, pään heität tonne, söpöpöpönassumassu naura vähäsen, SEURAAVA) Nyt olen salaisilla keitoksilla ja mömmöillä saanut taiottua tilalle paskanruskean !!

217 päivää kesäkuuhun, jos oikein laskin.

Täst ei nyt tuu ei last ei paskaaaaaaaaa. (Vilma opettaa miulle uusia sananlaskuja, tosin kaikkiin jo oppimiini liittyy seruskeajuttu... hyh)

Kuvia syyskuiselta teatterilaivalta toivoo ellu.

P.S. Vähän aikaa sitten lehdessä ollut 70 possun tarina oli surullinen. Ne oli kuolleet eläinkuljetusauton kyydissä, kun se oli kolaroinut. Kuolinsyy: puristuminen.

Ciao, Italia !

Siljalla on Italia-kausi, joten päätettiin sitten yhteistuumin kiivetä katolle syömään pitsaa ja kuuntelemaan balladeja - italiaksi.

Punaviini luo tunnelmaa, mutta toisinaan itsekeitetty (kiitos mummi ja pappa) mustaherukkamehu lasipullosta toimii ainakin yhtä hyvin, makukin miellyttää enemmän. Olkaa kilttejä ja kiinnittäkää huomio mielummin Ilkan pepsodent-hymyyn, kun miun mahtaviin silmäpusseihin.

Kasvispitsa maistui pojillekin, vaikkakin sotkuista syömistä se oli. (Täytteenä siis tomaattipyrettä, kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa )

Tässä välissä kiitän hyvää porukkaa, oli kivaa ja otetaan uusiks. Itselaukaisija on se juttu.

Pari takapuolta ja eskimonenät, hyvä ruoka, vähän seikkailua ja ystävät, have a nice day.

Blogi on taas elänyt hetken hiljaisuudessa, mutta äänenavaus on taas suoritettu ja seuraavaksi armas blogisiskoni kertoo kuinka teatterilaiset juhlivat kerran vuodessa laivalla.

Terveiset siis minulta, Vilmalta, jonka erittäin tyylikkääseen pukeutumiseen kuuluu tällähetkellä villasukat ja veljen violetti huppari.

köyhät pulsublogisiskot kiittävät.