Torstaina paistoikin aurinko ja se oli loppukesän ensimmäinen päivä. Siihen loppui Imatra-stressi ja sen jälkeen täällä voi vähän aikaa vaan hengähtää ennen muuttoa isolle kirkolle. Mut siinä onkin jo tarinaa erikseen.
Päivä koostui oikeestaan vain ihailusta. Ihailin ensin Villun poseeraustaitoja kameran linssin läpi, sillä yritettiin ottaa sille vihdoin yo-kiitoskuvaa. Ohjeet oli tätä luokkaa: "Meen vaan pellolle seisoo ja otan sen laketin ja otat miust kuvan". No miun mielestä yritys onnistui, mutta Villusta esimerkiksi nimetön oli välillä ruma. Nimetön?! (Alapuolella olevassa kuvassa ei ole mitään kiittämiseen viittaavaa, antakoon se vain esimakua tulvasta hihi).
Seuraavaksi sain ihailla teatterimme perhettä, kun syötiin ja saunottiin yhdessä. Oli todella mukavaa ja naperot ja papat viihtyivät hyvin keskenään laiturilta pomppien ja löylyy heittäen. Erään (über)partaisen ystäväni sanoin: "Tuolla vedessähän sitä ihan nuortuu ja laihtuu" :D Ihailin myös ehkä vähän kaiholla kotikaupungin maisemia ja sitä lätäkköä, jonka kauneutta ei ees yleensä tuu ajatelleeksi ennen kuin joku siitä sanoo.
 |
| Jos joku jostain syystä ikinä sattisi miettimään millaista on karonkan ruoka, niin meillä ainakin tällaista. Aina :D |
Ja syy siihen, miksi tällaisena hellepäivänä olen sisällä ja naputan tietokonetta on, että yritän eläytyä pikkusiskoni sielunelämään.
No eipäs, odotan et parvekkeelle alkaisi paistamaan aurinko, jotta voisin mennä käristämään valkovalaan värisen ihoni ravunpunaiseksi. HYVÄÄ KESÄÄ, olkoon tämänpäiväinen viimeinen esitys perseilyn huippu ja huominen RR'13 eräänlainen jäähyväisjuhla! Nyt minua jo odotetaan:
No eipäs, odotan et parvekkeelle alkaisi paistamaan aurinko, jotta voisin mennä käristämään valkovalaan värisen ihoni ravunpunaiseksi. HYVÄÄ KESÄÄ, olkoon tämänpäiväinen viimeinen esitys perseilyn huippu ja huominen RR'13 eräänlainen jäähyväisjuhla! Nyt minua jo odotetaan:
-ellu
P.S. En oikeen tiedä tuosta maksihameesta miulla.... Onks vähän mummeli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti