Elvytyspuhallus

Ei tästä tule mitään, joko on liikaa tekemistä tai sitten ei ole yhtään tekemistä. Ja sitten kun ei ole tekemistä ei myöskään tee MITÄÄN kaikella logiikalla. Niinpä kirjoittamisesta on tullut juttu jota ei ilmiselvästi enää harrastella meidän keskuudessa.

Mutta rikoin nyt kaavaa ja ellun upealle elin_voimalla puhallan hieman eloa tähän virtuaaliseen maailmaamme.

Joskus myös toivon että latureita myytäis ihmissopivana. Että vaan piuha peppuun, virkistys olisi varma (mut kuitenkin 30 päivän palautusoikeus, jos ei kiinalapsien kädenjälki ole toimivaa...) Olen siis kipeä, tällä kertaa enemmän fyysisesti. Hyvä uutinen on, että minulla on kotona paljon suklaata. Huono uutinen on, että minulla EI ole ääntä. Huono uutinen plus on, että huomenna on ensi-ilta.

Tuossa juttuja, joita ole(n)/(mme) tehneet alkuvuodesta. Tai no en koiria tai kukkia ole tehnyt, mutta katsellut olen. Nyt katselen itseni peilistä ihmiseksi ja lähden kenraaliin.

P.S. Lentoliput hommattu heinäkuulle. Mihin, sen saa ystäväni paljastaa (8

ellu

52. merkintä, Villu!

Se ei ole paljon aikaamme nähden, mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän (tai tässä tapauksessa päinvastoin...) Kevätlukukausi starttasi, mutta kesää odotan enemmän kun ikinä, voiskohan johtua tulevasta kolmeviikkoisesta Euroopassa?

Euroopasta puheen ollen kävin joulukuussa Ranskan maalla Strasbourgissa, jossa järjestettiin kansainvälinen Euroskola-päivä. Siellä äänestettiin EU-parlamentissa, käytiin ihmisoikeustuomioistuimessa, ihmeteltiin joulumarkkinoita, juotiin kuumaa viiniä, syötiin joka päivä kanaa ja nukuttiin homoystävällisessä Best Hotellissa. Ennen politiikalle silmänsä sulkeneelta reissu teki hyvää ja vaikken vaikuttajaksi (tai rikkaaksi) ehkä isona haluakaan, niin kiinnostus yhteiskunnan juttuja kohtaan nousi paaaaaljon. Ja ehkä siistein (tai yks niistä) juttu parlamentissa oli, että siellä voi puhua mitä vaan EU:n 23 kielestä ja kuulijan oma vika jossei ymmärrä (tai sitten voi kuunnella tulkkauksen omalla kielellä!!!)

Yksi suuri yllätys itselleni oli, että parlamenttitalo on sisältä ONTTO O_o

Ihmisoikeustuomioistuimen edessä oli vaikka minkälaisia protesteja menossa; nälkälakkoja ja näköjään joku on ihan tehnyt olonsa mukavaksi...

Kaikki viralliset rakennukset tunnisti edustalla liehuvasta lippujonosta. Pitääköhän nuokin aina auringon laskiessa hinata alas... ?

Strasbourgissa kaikki rakennukset on enimmäkseen upeita kartano-tyylisiä. Tuota katua asteltiin Suomen suurlähetystöön suurin odotuksin, mutta meitä oottikin ruma 70-luvun lähiön harmaa kerrostalopalikka. Keskellä tuolla. Se oli niin ruma ettei siitä oo ees kuvaa. Tosin hopeakupposista tarjoiltu tee ja kakkuset pelastivat senkin vierailun (=

Parlamentin suuristuntosali. Hulluinta on, että tuota kokoluokaltaan grandea rakennusta käytetään lähinnä perjantaisin, koska muina päivinä poliitikot on Brysselissä... Kuvasta ei muuten näy sitä määrää, joka meitä lukiolaisia siellä oli. Erityisesti jäi mieleen kreikkalainen tyttö jolla oli hyviä mielipiteitä taludesta, brittiläiset yksityiskoulun tytöt joiden opiskeluahjoon kuuluu mm. kuusi uima-allasta ja itävaltalaiset pukuihin ja kravatteihin sonnustautuneet poitsut.

Oltiin ahkeria vaikuttajia päivällä, joten meille suotiin illalla alku- ja jälkiruuaksi jotain muuta kuin kanaa (thank god). Aluksi paikalinen tarte flambée (ohut pizzapohja, crème bösööriä, kinkku ja sipulia) ja jälkkärinä crème brûlée (jonka kuoren rikkomisessa yhdyn Amélieen, höhö)

Lisää taloja, tää on muistaakseni Petit Francen kaupunginosasta. Välillä alkoi kyllä ärsyttää tuo ranskisten söpöstely joka asiassa, mutta onhan tuo nyt aika... noh... söpöä?

Joulumarkkinoiden näkymää hallitsi väenpaljouden lisäksi 1200-luvulla rakennettu katedraali. Se oli sisältä myös upea, paitsi turisteja varten oli sinnekin pitänyt väsätä nukeista eri pyhän kirjan kohtia. Markkinoiden kojut ei muuten myynyt sellasta krääsää kun yleensä. Vaan JOULUkrääsää. Ja kaikkea syötävää (=

Best Hotel (NOT) sijaitsie ihan kaupungin laidalla ja piti matkata tramilla. Saispa meillekin nuo hinnat ja aikataulut; vuorokauden 3 hlöä kuusi euroa ja noita kulki muutaman minuutin välein. Lisäksi ne oli sekä siistejä, että asemanimien kuulutuksia säesti niitä varten tehty... taiteellinen musiikki, jos sitä siksi voi kutsua :D

Ranskassa olin kyllä hyvin iloinen ja haluan sinne ehdottomasti ja todellakin uudestaan!

Nyt jatkan opiskelua in English, enkä myönnä, että tän kirjottaminen oisi toiminut tekosyynä pänttäämisen jättämiselle...

-ellu, se joka sivistyneesti teetä siemaillessaan siemaili sen väärään kurkkuun ja sai yskäkohtauksen. Äsken.

2012

Ihan ensiksi, tällä kuvalla pyydän anteeksi hiljaisuutta ja toivotan hyvää mennyttä joulua, toivottavasti saitte muutkin ihania lahjoja. Kuvassa on syksyllä kotiutunut etukäteis-rakkauspaketti Tenho, joka joulun kunniaksi sai mummin ostaman tonttupuvun päälleen. Jos kuvasta ei käy ilmi, Tenhoa niin sanotusti kyrsii kyseinen vaatekappale. Eikä hän ole niin lihava kuin kuvasta luulisi. Se joulusta, nyt on maailmanlopun vuosi ja hieman kuvia juhlahuumasta.

Vaikka ensimmäinen kuvista väittää muuta, voitte huomata jälkimmäisestä, että eläinpyramidi voi paikoitellen olla hyvinkin jännittävä ja sykettä nostattava peli. Kokeilkaa vaikka itse kuvassa näkyvää 'selkä selkää vasten'- temppua. Flamingojen päällä. Riippusillalla !

Elina väittää, ettei hänellä ole itsestään kuvia, vaikka olen nähnyt hänen kamerastaan aivan muuta. Olen kuitenkin vain näiden kuvien varassa, eli saatte ihailla harvinaisen onnistuneita rajauksia ja alennusmyyntivaatteita (koska tämänhän piti olla tyyliblogi).

Uutena vuonna tehdään kaksi tärkeää asiaa, a) poltetaan menneen vuoden pee askat asiat ja c) ammutaan raketteja.

Ja koska olen sitä mieltä, että kaikki kuvat jotka Elina antaa minulle, on luvallisia laittaa blogiin, on tässä vielä juhlapoppoon voimin onnentoivotus jännittävälle vuodelle kaksi nolla yksi kaksi:

Ellu hei, let's not fuck this up !

-Vilma, se jonka hiustenkasvatus on ylä- ja alamäkiä täynnä

Je la manque, Kefalonia.

Ekaksi: MINÄ ja minun SAAVUTUKSENI ja huomioi palamisen ennennäkemätön olemattomuus!

Lixourista (3000 as-toiseks suurin kaupunki nääs) pääsi nopeiten lautalla pääkaupunki Argostoliin. Koko saarella on vaan noin 45000 asukasta.

Saint Geronimoksen luostari laaksossa. Kirkkosalissa makaa itse Geronimoksen ukko (hopeinen pömpeli) ja ihmiset käy pussailemassa sen jalkoja, samalla kun toiset (mie myös, tottakai!) kapuaa pyhimyksen luolaan, jossa se vietti viis vuotta pohtimassa maailman menoa. Oli kostea paikka se onkalo...

Melissanilla työpäivä ei oo kovin inhottava kun...

... The Cave of Nymphs vilpoisine lämpötiloineen ja mukavine maisemineen on aika jees.

Myrthos, Mirtos, Mitros... Ei se oo niin tarkkaa paikallisille miten nimet kyltteihin kirjottaa, kuten ei oikeestaan mikään muukaan (esim bussien kulkeminen tai liikennesäännöt), paitsi SIISTIYS ja et rannalla on kuvattu kuuluisa elokuva Capten Corelli's Mandolin with Penelope Cruz and Nicolas Häkki.

Minä hymyilemässä hotellin altaan aurinkotuolissa ensimmäisenä päivänä kuuntelemassa Coldplayta hyvin iloisena.

Siellä se Nicolas Häkki bailas menemäään... Gosh, mie oon astellu samalla hiekalla ja uinu samassa meressä :s

Kreikkalainen kalja Mythos ja Mousaka, joka oli älyttömän ei vaan mielettömän hyvää keskellä jotain pikkupikku kylää (riimibuumi).

Ja aito kreikkalainen salaatti voittaa kotitekoisen kuusinolla.

Nightlife Lixourissa juuri minuuttia ennen sähkökatkosta.

Kuvien valkkaus oli kiiteettävän hankalaa kiitos 610 muokkaamattoman otoksen... Varsinkin, koska a) olisin halunnut laittaa kaikki :< ja b) olisin halunnut kertoa KAIKEN. Joten ehkä noita vielä sillon tällön ilmestyy, jos tää bloggauksen aloittaminen ei olisi niin ylitsepääsemättömän hankalaa.... Höhö.

Se on nyt pimeä ja kylmä tuolla ulkona, mikä saa mielen halajamaaaan raskasta raskaampaakin musiikkia, luovaa työtä, teetä (JOTA OPIN JUOMAAN), iltakävelyjä ja satsumoita.

-Ellu, se jolle kelpaisi kreikkalainen mies, ottakkee yhteyttä (:

Entinen kesä

Vielä viimeiset kesä '011-muistelot käyntiin ! Sanotaan, että kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa, joten tämä 'kirjoitus' tulee olemaan yli kolmentoistatuhannen sanan pituinen, huikeaa. Kuvilla on myös enemmän sanottavaa, kuin minulla, joten anna niiden puhua puolestaan.

Ensin kesän pakollinen mökkireissu ja Elinan ottamat otokset niistä kolmesta rennosta päivästä jotka vietimme 'Lepolassa' (meidän mökillä ihan oikeasti on jopa nimikyltti!). Kiitokset kanssaeläjille ja sängynjakajille, oli ilo.

Toinen asia, joka kuuluu kesän 'Must do'-listalle, on Helsikiviikonloppu. Pääkaupunkivierailun alkuperäinen syy oli Ronja Ryövärintytär-näytelmä, joka esitettiin Suomenlinnassa. Näytelmä todellakin lunasti odotukset, eikä esityspaikassakaan ollut mitään valittamista, joskus on kiva istua kallion sisässä. Siinä btw näytteli Iina Kuustonen !

Reissulla kulutimme myös kauppojen lattioita, söimme sushia, etsimme yöllä 24h ruokakauppaa ja löysimmekin, kävimme Kiasmassa tapittamassa Afrikka-näyttelyn JA näimme myös kollegoja, nimittäin katusoittajia.

Ja kerrankin vaaleanpunainen kamerani oli töissä:

Ja lopuksi teille: (nämä löytyvät Kiasman seinältä)

Niskojani särkee terveisin Vilma.

// ja todellakin, mistä noita välejä oikein tulee ?