St. Petersburg

Hei apua, poistin just ensimmäisen kuvan bussista, mutta ei haittaa, se ei ole niin olennainen, että jaksaisin kaivaa sen tähän uudestaan. SIIS: 

Lukion toka on alkanut vedellä viimeisiään ja aloitan koeviikon huomenna laskemalla raivokkaasti matematiikkaa vieläkin ilman taulukkokirjaa. Neroa. Jottei elämä kuitenkaan kävisi ihan liian rankaksi, päätimme Elinan kanssa lähteä (kuulostaa paremmalta, kuin: meidät värvättiin, mikä on totta) koulun kustannuksella Pietariin, äiti Venäjälle, jossa törmäsimme mm. kielimuuriin ja epäilyttäviin petivaatteisiin. Tässä siis hieman kuvasaldoa, sponsoroikaa minua parempaan kameraan!

 Katusoittajat ja niista ilostunut Elina. Mikkien puutteessa toiselle laulajalle kelpasi megafoni, kuvassa myös venäläistä hiustyyliä, donitsien paluu !

 Taidetta, taidetta, taidetta. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin saattanut hankkiakin taulun tai pari, hintatasosta riippuen. Tosin oma seinätilani on vähissä, hmm...

 Todella salaista ja hyvää punaviiniä ihanista laseista, oon ettinyt tuollaisia vaikka mistä (=Prisma, Citymarket, Alko ja Pentik) ! Tästä kuppilasta sellainen juttu muistui mieleen kerrottavaksi (tämä tarina on tosi ja kuultu moneen kertaan), että saimme ehkä jopa hieman suuttuneen ja mykän vastaanoton, kun kiltisti aloitimme jutskailun 'Excuse me...' . Mitä kansainvälisyyttä.

 Pienistä miinuksista, kuten vedestä, kielimuurista ja hostellin järkyttävästä tasosta huolimatta Pietari oli kaunis, metro halpa, yksi miksaajamies komea. Emmekä kaikista varoitteluista huolimatta joutuneet  ryöstetyiksi, raiskatuiksi, tapetuiksi tai vankilaan, mikä jo itsessään tekee reissusta hyvinkin onnistuneen.

 Aamulla nälkäisinä ja väsyneinä matkalla kohti aamupalaa (kanaa, riisiä ja ylimakeaa teetä). Elinan peukku voidaan lähettää alemman kuvan auton omistajalle, joka ei ollut pienistä hatkähtänyt, vaan luottavaisesti teipannut kaaransa kuntoon. Luovaa sanoisinko.

 Kotona Suomessa ? Entisessä kyllä, kyseessä on Raivola, jonka luonto ihastutti ainakin meitä suomalaisia. Sillä välin, kun muut suorittivat leikkejä ja ratoja 'kansainvälisissä' tunnelmissa, kulutimme me MUUSIKOT aikaamme jutellen, kuvaillen, valittaen ja videoiden sitä, kun laulan Olavi Uusivirran Jenniä kuvauksellisesti. Samalla reissulla totesimme myös kahvipöydässä, että rehtorimme jutut ovat ihan yhtä alhaalla, kuin meidän, cooool.
-- --
Kamerassani ei ole kuvia toisen illan shoppailusta, mutta kerron, että menimme metrolla (!!!) superjättikauppakeskukseen Galleriaan ja kulutimme siellä hmm noin kolme tuntia, mikä oli aivan liian vähän. Elina osti hapsubikinit, meikä hameen, jonka kangas näyttää mummolani vanhalta päiväpeitolta. Kiireen takia jouduimme hylkäämään hienot aikeemme käydä syömässä sushia, ja suuntasimme nokkamme neloskerroksen Burger Kingiä. Ei cool.

Loppukevennykseksi kuvia hostellimme vessanpöntöstä (yök), suihkusta (kiljuimme, kun kävimme) ja käsienpesupaikasta (en saanut kuvaa, kun lattialla ja altaassa oli revittyjä tapetinpaloja:<)

-- --

Nyt kiitän, pyydän anteeksi kirjoitusvirheistä joita varmaan on, mutta joita en jaksa korjata vedoten niskakipuun, ja siirryn jatkamaan matematiikan parissa.

-Vilma (n nenä on tukossa)

Vappu juhlista jaloin...

Vappua juhlistettiin aattona perinteisellä puisto"piknikillä" skumpan ja Villun äidin munkkien (niiden syötävien siis) kera. Ilma oli hirrveeen nätti ja pallotkin kivan värikkäitä. Illan edetessä luovutimme ja siirryimme sisätiloihin. Ei ollut vielä meidän oikea juhlapäivä, kun lakki päähän painetaan vuoden päästä (toivottavasti!), eikä erikoisempaa työväkeäkään vielä olla.
Wikipedian mukaan vappuna alkoholin myynti kasvaa kolminkertaiseksi tavalliseen maanantaihin (?) verrattuna, mut jää kumminkin kolmoseksi joululle ja jussille. Kuitenkin noita epäonnisia juhlijoita näkyi taas, ja valitettavasti myös niitä kaikkein pienimpiäkin oli eksynyt konkareiden pariin :(
Urbaania sanakirjaa syötettäessä vapulla, mm. "pandaihottuma", "olla lärvit", "miehisyyden linnakkeet", "HV" ja "olla faaraona" -termit nousevat esiin. Tiedä sitten...

Vapun ilostuttamat nassut ja vihaamamme villivadelma...

Suurkaupungin sykettä.

SimpanSininenSuperSerpentiini läiskähti hihasta kuin Spidermanista konsanaan ja päätyi lopulta ilmpallon koristeeksi.

Edeltävästä ja seuraavasta en henkilökohtaisesti osaa päättää, kumpi on tulevaisuudessa ystävieni kihlajaiskuva (villu on oikeesti ihan laiha, mut munkit turvottaa :<)

: ]

Minä Sannin kanssa pitelemässä ilmapalloja ja takana yksi epäonninen juhlija :(

Vappuyössä törmättiin mitä oudoimpiin olijoihin, tän kanssa ei edes uskallettu jäädä jutustelemaan...

Kesä tulee ja molemmilla meillä on töitä ja mukavia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Muutama omista:

1. Otan päikkärit

2. Otan päikkärit

3. Herään

-Ellu, se joka on kohta UKULELEN ONNELLINEN OMISTAJA <3

72 days until...

(pics: weheartit.com)

-Vilma, jee !!

teatteriateatteria.

Mie oon aikuinen.

 Jännä juttu, aikuisuus. Saan ajaa autoa, käydä rimpsalla, ostaa taikajuomia, kuitata omat poissaoloni luvallisiksi (tiedon paikkansapitävyydestä riippumatta), katsoa aikuisten elokuvia, puhua aikuisten asioita ja olen muutenkin kaikinpuolin varteenotettava äänestysoikeuksellinen Suomen kansalainen. Kaikkien huvituksien lisäksi eteen läsähtää kasapäin velvollisuuksia (tai näin sanoi äiti, mutta en ole eroa entiseen huomannut). Ja vaikka oon ihan pieni vielä!

Elämäni viimeiset kaksi kuukautta oon viettänyt kuvissa näkyvässä toisessa kodissa; teatterissa. Kokoon kyhätty Fedja-Setä, Kissa ja Koira päättyi viikko sitten ja sitä juhlistettiin, missäs muuallakaan kuin teatterilla.
Vieroitusoireiden vuoksi oli sitten aivan pakko viettää synttäreitä perjantaina Teatterissa. Ei tälle taiteilijaelämälle näy loppua :D


-ellu 18v.

The Wedding

Hyvät naiset ja herrat, nyt, vähän yli kaksi kuukautta myöhässä näette hääkuvat päivältä 11. helmikuuta. Koska en halunnut pilata kuvien välejä tekstillä päätin, että on nerokkaampaa kirjoittaa kuvatekstit numeroituna tähän, jotta voitte palata kuviin yksi kerrallaan.

Kuva 1: Hetki n. 20 min ennen vihkimisen alkua, hääauto myöhässä, sulhasella kuskin numero, sulhanen kirkossa n. 3km:n päässä.

Kuva 2: 15-10 min ennen vihkimistä, auto tuli, autossa vikaa, savua tuli ja vettä tarvittiin, eikä kellään ollut.

Kuva 3: Kaikesta huolimatta auto kulki kirkolle, kuten näette, ja aviopari vaihtoi ensimmäisen suudelman avioliitossaan. Romanttista.

Kuva 4: Auto kulkee myös pois, oi onnea.

Kuva 5: (joudun itsekin tarkistamaan joka kerta mikä kuva on menossa) Tässä olen minä punaisissa huulissani ja feikkiripsissäni.

Kuva 6: Kynttilät ovat itseni asettelemat, ruokaa oli kuten näette, ja oli myös häitä seuranneen viikon ajan, nimim. pursus korvista.

Kuva 7: Naistenvessan hätävaralaatikko. Sieltä puuttui kortsut, ehdotin kyllä, mutta en löytänyt, ei sillä että olisin tarvinnutkaan, nyt olen sitten toisella kuulla raskaana. Vitsivitsi en ole.

Kuva 8: Kannattaa vaalia molempia.

Kuva 9: Kakkua ja mazariini, sweeeet, sugar...

Kuva 10: "Kumpi teistä ?" Kuvan perusteella molemmat, epäjärjestystä.

Kuva 11: Jos lavaa ei anneta, tanssilattia otetaan. Hyvin mahdollista, että kuvassa on sulhasen siskon poika. Luulisin.

Kuva 12: Nennan ja Jannen häävalssi, minä lauloin, minä soitin ja mummi varmaan itki. Sellasta se aina on. Nooo, vitsivitsi.

Kuva 13: (sitä ei oikeasti ole, älkää etsikö) Tässä Elina kuvaa itseään palvelijavessassa, Elina oli maksettu kuvaaja, töissä tätini häissä, ja SIKSI häntä ei näy ylläolevissa kuvissa.

HUH, siinä se, olipa niin hankalaa, etten voinut tehdä aikaisemmin. Ellu vihjaili elvytyksessään, että olen tilannut jotain, nimittäin: KAKSI LENTOLIPPUA BERLIINIIN, minulle ja muotisiskolle. Berliiniin, koska sieltä lähdemme reilaamaan alemmas Eurooppaan ja on jännää !

Ja sitä vaan myös, että tänään saimme toisen, koulun kustantaman matkan Pietariin ensi kuussa, eli ihan jees, siltä väliltä.

Vielä sellanen juttu, että nyt on kevät, tennarit, nahkatakki, punaiset huulet ja -kynnet !!

-Vilma, aikuinen nainen, kypsä Einstein ja katkera antineitsyt.

Elvytyspuhallus

Ei tästä tule mitään, joko on liikaa tekemistä tai sitten ei ole yhtään tekemistä. Ja sitten kun ei ole tekemistä ei myöskään tee MITÄÄN kaikella logiikalla. Niinpä kirjoittamisesta on tullut juttu jota ei ilmiselvästi enää harrastella meidän keskuudessa.

Mutta rikoin nyt kaavaa ja ellun upealle elin_voimalla puhallan hieman eloa tähän virtuaaliseen maailmaamme.

Joskus myös toivon että latureita myytäis ihmissopivana. Että vaan piuha peppuun, virkistys olisi varma (mut kuitenkin 30 päivän palautusoikeus, jos ei kiinalapsien kädenjälki ole toimivaa...) Olen siis kipeä, tällä kertaa enemmän fyysisesti. Hyvä uutinen on, että minulla on kotona paljon suklaata. Huono uutinen on, että minulla EI ole ääntä. Huono uutinen plus on, että huomenna on ensi-ilta.

Tuossa juttuja, joita ole(n)/(mme) tehneet alkuvuodesta. Tai no en koiria tai kukkia ole tehnyt, mutta katsellut olen. Nyt katselen itseni peilistä ihmiseksi ja lähden kenraaliin.

P.S. Lentoliput hommattu heinäkuulle. Mihin, sen saa ystäväni paljastaa (8

ellu