Les Onnelliset

Just väsyttävimmillä hetkillä pitää muistella niitä kevyitä ja onnellisia, junan ja brie-juuston tuoksuisia päiviä oudoissa kaupungeissa. Koneelta löytyi kansio nimeltä Les Onnelliset, joka on täynnä naamakuvia minusta ja Ellusta - ihan superonnellisina. Keräsin niitä tähän, että voidaan muistella vapautta ja stressittömyyttä, mitä edes myöhästelevät metrot tai suljettu Burger King eivät riistäneet.

Oi.

-Vilma

Ilo asuu itsessä

Villu on oikeassa. Ja liika on aina liikaa.

Nyt oon kuitenkin vihdoin alkanut aistia jonkunmoista valoa tunnelin päässä.

Ehkä sittenkin selviän kaikesta, johon oon lupautunut.

Tämä huomattavasti kasvanut positiivisuuden määrä verrattuna aikaisempiin pimeisiin ja pessimistisiin viikkoihin johtuu jostakin uudesta. Ja se uusi on asenne, nimittäin oon yrittänyt kääntää "enjaksapystykykene"- ajatukset "eimaailmakaaduvaikkaenjaksapystykykene"-lohdutukseksi. Ja se toimii.

Samoin se, että kesä tulee. Ja se, että huomaa kuinka kivoja juttuja,ihmisiä ja asioita ympärillä on. Sitä vaan ei aina tajua arvostaa, kun vituttaa /: Niinpä seuraa huomaamattomia, mutta iloisia hetkiä, jotka on tallentuneet miun temppuilevan puhelimen muistiin.

Seuraavaksi elämässä olisi vuorossa tutkintoa, pääsykokeita. näytelmää ja ylioppilaistumista.

Kyllä tämä tästä, jee!
-Ellu

P.S. Villu, vaikka kielsit, niin... you're a dancing queen, young and sweet only 19, lovee!

Liikaa

Ihan oikeasti liikaa ja ihan kaikkea. Joskus olisi ihanaa osata sanoa ei, varsinkin kun pakollisetkin puuhat, työt, viulututkinto ja pääsykokeet, vievät aikaa. Kyllä kyllä, hamstraan lisää keikkoja ja projekteja, ei, viulunsoitto ei just nyt voi olla koko elämä, ai onko meillä huomenna teoriakoe, kumpi koe, mitä on napolilaisessa kutosessa ja onko pakko olla lihavoileipäkakkua? Nojoo, toisaalta tähän on totuttu, mitä sitä tekisi ilman ainaista kiirettä ? Istuisin koneella ja söisin kokoajan.

Juhlittin Viivin synttäreitä rennolla tyttöjenpäivällä ja jättiannoksella salaattia. Oli meillä myös muffinseja, ettei liian kevyeksi päässyt menemään tuo pöydän ääressä istuminen. Kortissa viimeistä teinivuottaan viettävä pissis-Viivi liian lyhyissä vaatteissa ja Bratz-kropalla, minun huuleni (pelastakaa possessiivisuffiksi!!) kertaa kaksi ja Paulo Coelhon viisauksia, niillä pitäisi pärjätä matkalla aikuisuuden satamaan.

Oi kyllä, olemme ehtineet mm. muusikoiksi näytelmään Neitsytniemen Paroni. Miljöö on plussaa, tulee ihan hieno olo, kun kopistelee menemään oikean kartanon sisällä. Elina on myös ehtinyt värjätä hiuksiinsa raitoja, as u can see!

Raskas elämä vaatii raskaat huvit, tai ainakin parit cosmopolitanit silloin tällöin. Ellu täytti 19 ja juhlimme häntä ja juuri auennutta G-pistettä (Club G.) iloisina. Pilkkuun asti ei veivattu lanteita, mutta baarikiintiö tuli kevyesti täyteen taas vähäksi aikaa, siellä kun on aika, no, teiniä.

 Voi vappu, työläisten juhla. Aattona söimme nakkeja, perunasalaattia ja äidin tekemiä munkkeja, sekä paransimme maailmaa juttelemalla Q:n nurkkapöydässä (Imatralla on kirjainnimivillitys). Keskiviikkona taas puoliltapäivin reippailimme kuuntelemaan paikallisia kuoroja, Ellun sijasta mukana pyöri vappukoira Tenho, jota vähän ahdisti kaiteella istuminen.

Aamulla palasin takaisin ruotuun ja kiroilin urheilutalon kahvion valikoimia. Karkkia ja pullaa vaikka kui paljon, mutta ei banaania nälkäiselle. Pillimehu 'aamupalaksi' ja menoks, oli vähän vaillinainen meininki, mutta yritin ainakin.

-Vilma, ..........................

Kevättä rinnassa

Hiphei, aloitetaan suoraan haastavasta haasteesta (ja siitä kuinka ihanaa on toimia itse vakioasusteena, toimivaa esiineellistämistä, Villu!)

Koko internetkansaa varmaan kiinnostaa älyttömästi tietää, mitä pidän päällä. Aina.

Niinpä kuvasin kaiken <3 font="">

Huivit. Oon riidellyt näistä äitin kanssa monta kertaa. Mut en vaan voi vastustaa kiusausta!

Yleensä hienostuneissa tilaisuuksissa (kuten limaisissa baari-istujaisissa..) pidän jotakin näistä. Kaikki on saatu lahjana, yksi Porvoosta, toinen Konnunsuon vankilasta ja kolmas jouluna, mutta kaikki tosi tärkeiltä ihmisiltä.

Oon aina halunnut toteuttaa tän "mitäkaikkeapaskaakäsilaukkunisisältää"-jutun ja nyt siihen on tilaisuus! Yleensä siellä on kaikkea nuoteista pyöränpumppuun ja leivosvuokiin, mutta tässä sensuroitu sisältä: purkkaa-kalenteri-kyniä-likainenpuhelin-rasvoja-pelikortit-rahapussi-pinnejä-autonavaimet.

Ja villu. Kun kerran mainitsit sen. Ja kyynel vieri poskelleni. Se on poissa. Rakas ystäväni, joka jaksoi kantaa taakkani ja jonka olkapäänä toimin vuosikaudet. Rest in peace in my closet, my dear Pablo! :

Käytin Pabloa siis _joka paikassa_. Sen viimeiseksi kunnialliseksi matkaksi koitui viime kesän reilireissu, jolloin Euroopan lika, hiki ja kuluneet vuodet syövyttivät ja haperoittivat sen hihnan. Ehkä vielä joskus korjaan sen, mutta pienen levon se on kuitenkin ansainnut!

Oon myös käynyt Levillä ja syönyt ensimmäisen jäätelön! Ja eilen katottiin Äipän kanssa sensaatiomainen salkkarit-leffa ja tehtiin lettuja! Ja jos joku on käynyt esim. Helsingin Yliopiston humanistisen/valtiotieteellisen pääsykokeissa, niin olisitko superavulias ja ystäväinen ja kertoisit miten meni ja pääsitkö sisään ja mitä vaaditaan jajaja...

Ja onnistuin sekottamaan tietokoneeni jotenkin täysin ja kaikki ihmiset näyttävät venyneiltä ja lihavilta /: 

-Ellu

P.S. NÄIN TUKSUN!!

Ma haastan

         ellun esittelemään luottovaatteensa, -asusteensa, -tsydeeminsä yms. ja -korttinsa numeron meille. Ja taidan itseasiassa tehdä ihan saman. Katsokaas, yritän toteuttaa uutta filosofiaa, less is more ja saat sen mistä luovut. En aluksi ihan hokannut tätä, mutta kun olin roudannut kaksi jättikassia vaatteita autotalliin odottamaan kirpputoriaikaa löysin kirpputorilta kimaltavan t-paidan ja loistoneuleen ja ymmärsin, anna niin saat.

Ei mulla muuta, kohta kuulette ainakin Pablosta, veikkaan, ja meikäläisen puolelta sitten nelkyt vuotta vanhasta nahkatakista, kuulolla !

Ja on ellukin aika vakioasuste.

-Vilma, kohta toinen kuppi kahvia !

Ruokaa #2 ja muita turhuuksia.

Ensinnäkin onnea vielä Villulle viimeisen teinivuoden johdosta! Juhlistettiin tyttötriomme vanhusta ravintolaillallisella ja supersuklaisella kakulla.

Herkuttelu on ollu oikeestaan viime viikkojen teemana, sillä luku-urakkaa helpottaa 30 sekunnin välein haukattu suklaapalanen... Eilen päätettiin sit tehdä jo 3. (?) kertaa meidän suosikkiruokaa, eli sitä hehkutettua ja väiteltyä avokadopastaa. Tällä kertaa koostumus ja maku olivat lähellä täydellisyyttä, vaikka "ainalähellä"-kaupasta ei saanutkaan limeä tai basilikaa ja avokadot oli puoliksi pilalla.

Villu huolehti pastasta, oli oikeen porvarillisin näköinen paketti.

Tämä oli kaikista siivoin kasvisasetelma. Puuttuu siis rucola, basilika, valkosipuli (ja lime).

Raastinrautaanhan siis kannattaa jättää tuotelappu... 

Tämän vaiheen munasin viimeeksi, onneks uudessa kattilassa oli kätevät kaatoreijät!

Et voíla!

 Jälkkäriksi tälläkertaa ainut miesvahvistus oli omin pikkupikku kätösin käynyt kaupasta hakemassa mokkapaloja, kiitos!

Vähän noloa sano, että elämässä ei tapahdu nyt mitään muuta jännää, kuin Lapuanliikkeitä, Kiinan suuria harppauksia ja Antiikin Rooman tuhoutumisia... Harmitta kyl, että aikaa on niin vähän, koska aihe on kiinnostava ja inspiroiva.

Jos tätä yksitoikkoisuutta ei osaa hahmottaa, niin parhaiten tätä ehkä kuvaa hetki, joka on valehtelematta ollut yksi viime kuun kohokohdista:

Löysin Konstan nenästä kauneuspilkun!

No okei, oon saanut työpaikan, riehunut abiristeilyllä, vieraillut Helsingissä, käynyt snoukkaamassa ja jopa baarissa. Harmitus oikeestaan koskee vaan sitä, ettei ole vapaa-aikaa, ystävien säännöllinen näkeminen on mahdotonta ja alkanut kuntokuuri on vähän kärsinyt... Mutta kevättä kohti!

-Ellu

One day

-Vilma jonka kuvista ei ihan välity amerikkalainen täydellisyys, vaan suomalainen talvi ja arki.