Kun pelto kuoli

Talomme vieressä kasvanut pelto korjattiin ja pidimme sille Elinan kanssa muistojuhlat. Juhlat alkoivat kahdella kauppareissulla, ensimmäisellä kierroksella ostimme kaiken tarpeellisen, kunnes kotona, hapotuspolkemisen jälkeen huomattiin hiivan unohtuneen. Ja eikun takaisin kauppaan, ostamaan pankkikortilla se viidenkymmenen sentin hiivapala. Kaiken reippailun jälkeen vatsa kurni ja kokkailimme erittäin yllättävän ruokaratkaisun, bravuurimme kana-feta-salaatin, jok muuten näytti ja maistui aikas herkukkaalta. Samalla testattiin uutta astiastoa, lautaset KoKo ja aterimet Flirt, jotka muuten hyvin sopivat suuhun (: Kun vatsat oli ahdettu täyteen, siirryime samoilemaan (siis kävelemään) parturoidulle pellolle, kamera tietysti mukana, kengät heti alkuun mutaisina, mut se ei paljoo menoa haitannut. Kuvailtiin, tai, siis pääasiassa Elina kuvaili ja mie poseerasin, tai poseerasin ja poseerasin. Jatkettiin heinäpellolle, joka oli vielä täydessä mitassaan, käveltiin mutajoen vartta, sitä tavallista, edustavia kuvia hyvin vähän, aikaa kului 1,5h.

Saunottiin ja uitiin, uitiin ja saunottin, jonka jälkeen leivottiin, patonkitaikinasta tehtyjä täyteleipiä, eli peruspatonkiohje, annetaan kohota, levitetään kahdeksi lätkäksi pellille, voidellaan tuorejuustolla, pari kalkkunasiivua, oliiveja, juustoa, suolaa ja pippuria, kääräistään täytteet piiloon ja voilá´(: sitten tietenkin uuniin ja tämännäköisiä meillä tuli:

Edellisessä kirjotuksessa Elina jo esitteli toisen leffan, siitä toisesta ette arviota saa, mutta vihjaan, että Camp Rockin biisit jää päähän soimaan.

Kohta saattekin lukea teatterilaivan hehkutuksen, seehen asti, see ya,

-Vilma

Vuosi Nuoruudestani +

Toinen leffahehkutus, tää katottiin siis yhdessä tossa joka päivä sitten. Elikkä tarttui käteen mm 2 mahtavan näyttelijän ja Vilman pakkonähdänämä-lsitan vuoksi. Ja täytti kyllä odotukset keskellä yötä.
Elikkä nuori nainen joutuu vuodeksi erään parantolan osastolle, jonne ensin ei tunnu sopeutuvan, mutta sitten ystävystyy mitä merkillisempien tyyppien kanssa. Ja kaikki yrittävät löytää keinon päästä pois sieltä. Kuten tuossa lukeekin: 'Joskus ainoa keino pysyä järjissään on sekoaminen'. Ja huomio: perustuu tositapahtumiin!


Ja nyt se plussa, nim löysin kirpparilta aivan mahtavan paidan, vaan 50 snt!

-Elinaa vieläkinn

Syyspiknik

Kuuntelen samalla Disney-sikermää. Tulee niin mieleen ku oli vielä pikkunen ja kaikki oli helpompaa ja päivän kohokohta oli kenties tuhannetta kertaa katsottu Tarzan tai Esmeralda. Just nyt tulee Part Of Our World from pieni merenneito. Ai että.

Syksy tulee, sitä ei voi kai estää (Get use to it ;) Mut kukaan ei kiellä kesäilemästä,vaikka lehdet tippuu jo puista ja tuuli on aika kirpee. Joka keskiviikko on kesäilypäivä. Kesä illään nurmikolla ennen kaikenmaailman yleissivistystunteja (en mainitse harrastuksien nimiä,sitten saattaakin tulla vähän tiukempaa tekstiä -.-)
Kesäilyyn kuuluu pyörät, eväät (joko sittarista ostetut tai ahkerasti joku on aina kotna jotain väsännyt). Sitten pyöräillään erään hopealehtisen puun alle, istutaan, syödään, juorujuoru jne.
( Reflection from Mulan )
Mukana on milloin ketäkin, yleensä ydin ryhmä plus satunnaiset haahuilijat. Ja perusherkku tuntuu olevan suklaa, varsinkin jos tarjouksia löytyy.
Tässä on nyt ollut hieman polttelua, silläsillä enään 6 päivää ikimuistoiselle Teatterilaivalle! Eli siis risteilylle, jolle kokoontuu harrastajateatterilaisia ympäri Suomea. Lähtö ensi perjantaina! Mut siitä lisää myöhemmin.

Vilmalla takki Vila ,huivi Sokos,paita Lindex,f-leggarit Only,tennarit Mekka
Elinalla huivi oikeesti kietaisuhame,neule kirppis,vyö vanha,f-leggarit Only,tossut H&M
Kiitti Emmylle taas!
-Se blondimpi sisko Elina

The Curious Case of Benjamin Button

Aattelin nyt ilman toisen kirjailijan lupaa tehä nähän pienen elokuvaesittelyn/hehkutuksen, jos sallitte:

Kylläää vain, jos huomasitte alemmassa kuvassa esiintyvän vanhuksen yhdennköisyyden Brad Pittin kanssa, niin hän se on, elokuvassa Benjamin Buttonin uskomaton elämä, joka muuten kahmi kolme oscaria, paras maskeeraus, paras lavastus ja en kyllä nyt kolmatta muista tähän hätään, anteeksi : ( Mutta, katottiin tuo siis eilen äitin kanssa, pikkuveljen häslätessä vieressä, elokuvahan keroo Benjaminista, joks syntyy samana päivänä, kun ensimmäinen maailmansota loppui, tosin, 80-vuotiaana. Siis että kyllä, herra syntyi 80-vuotiaana, ryppyisenä ja heiveröisenä käärönä. Äiti kuoli synnytykseen, isä piti poikaa hirviönä ja kiikutti tämän samantien vanhainkodin portaille, josta sitten hyväsydäminen nuori nainen tämän löysi. Poika alkoi kasvaa, tai, no kasvaa pituusmuodossa, olemukseltaan hän kuitenkin nuortui. Kun henkistä ikää karttui ja keho oli tarpeeksi nuori, Benjamin pestasi itsensä töihin ja teki muutakin, mitä ikäisensä nuoret miehet tekivät, vanhassa ruumiissa tosin. Ja kuten ihmiset yleensä, hän myös rakastui.

En halua juonta kertoa, se pitää itse nähdä, mutta voin kyllä sanoa että se on todella laadukas kaksi ja puolituntinen, oscareita olisi voinut antaa enemmänkin, näyttelijä työ oli erinomaista ja maskeeraus oscarinsa veroinen. Juoni ja kaikki, sitä seurasi silmä kovana, näitä elokuvia on harvassa (: Se mitä nyt yritän sanoa, on, että katsokaa ihmiset, katsokaa, jos jostain elokuvasta kannattaa maksaa se viisi euroa niin tästä!

Mutta kiitos, jauhoin taas täällä pastaa, mutta antakaa anteeksi, pardon, sorry, ursekta vai miten se meni ^^

-Vilma (se pitempi sisko)

Jokainen tarvitsee lootus-hetken

Älkää kysykö mitään tuosta otsikosta, en myönnä olevani syyllinen. Puikoissa on tällä hetkellä toinen sisko, sen toisen siskon sisko, siskon sisko, joo, eli se on vaan Vilma. Sen takia teksti ei ole varmastikaan läheskään yhtä laadukasta (tai olevinaan laadutonta), mutta `Get use to it`, vaikka en itse tuosta elämänohjeesta pidäkään, suoraan sanottuna se on suoraan en sano mistä, koska asioille voi yleensä tehdä jotain ymsyms. Eli myö ei kuulkaas olla Elinan kaa mitään toistemme kopioita, älkää kuvitelkokaan, saatte kyllä tietää meistä enemmän, jos jaksatte odottaa (: Anteeksi tää alkuhöpinä, mut kuvat on Elinalla, eikä ilman kuvia muistu mieleen päivän tapahtumat, en ole dementikko kylläkään, mutta...

Eilen käytiin katsomassa `Kesäyön unelma`:n yönäytös, hytistiin katsomossa klo: 00-02:30, mutta oli se sen arvoista, saatiin onneks väliajalla hakea viltit, jotka sitten hieman lievittivät tärinää. "Hyvin" nukutun yön jälkeen lähdettiin sitten Elinan kanssa aamubrunssille (klo: 13:30), jos sitä niin hienolla nimellä voi kutsua, Euromarketista löytyi valkosipulipatonki ja vanilla-rahkaa, aamukaakaót haettiin läheisestä kahvilasta. Majoituimme koskiuoman kallioille mussuttamaan eväitä, kuten ehkä kuvasta huomaa.

Aamupalan jälkeen siirryime kesäteatterille kuvailemaan päivän vaatetuksia, kamera täyttyi kyllä käyttökelvottomista kuvista (jotenkin niissä näkyi aina miun tuttu naama jossain omituisessa vääntyneessä irvistyksestä, outo yhteensattuma... ) Pari näyttö- ja käyttö-kelvollista kuvaa saatiin, vihdoin ja viimein. Teatteri lavasteen on toki aika kiva paikka kuvata yms . ^ ^ Samalla otettiin kyllä myös naama-yhteis-lähikuva, mutta niistä ehkä lisää sitten joskus, oikeasti kerroin sen vain koska pitää saada tilan täydennystä, get use to it.

Laadukkaiden kuvien ottamisen jälkeen siirryyttiin kävelemään Kruununpuistoon, jotkut ehkä tietävät Laila Hirvisaaren romaaneista peräisin olevan tutun paikan, suuntasimme löhöämään pitkälle laiturille ja ihmettelemään taivaan sinisyyttä, valitettavasti vesi ei ollut yhtä sinistä, vaan muistutti pikemminkin pahasti vihertävää merta, hyi-yök. Pari kuvaa sieltäkin saatiin, tai ehkä vahän enemmänkin, mutta olen ite kokonaan Elinan mese-kuvalähetysten armoilla (on se epistä, kun toisilla on puoljärkkäri ja toisilla vaan vaaleanpunainen söpöilykamera ^ ^)

Tän kirjotuksen otsikoksi olis sopinu kyllä myös "Last weekend", koska tää on viimeinen kesäviikonloppu, koulut alkaa ylihuomenna, samoin harrastukset, kivaa ja ei-niin-kivaa, mutta pakollista jokatapauksessa, onneksi oi tämä päivä, lomapäivän ruumiillistuma, kun syödään milloin sattuu ja haahuillaan koko päivä ilman aikaa, jokainen tarvitsee yhden sellaisen päivän. Näähtiin muuten Elinan kaa tänään metsässä ihan näädän tai kärpän näkönen eläin, oli kuulkaa mahdottoman suloinen, kuvaa ei ehitty ottamaan, tällaista pientä ihmettelyä tällä kertaa, yrittäkää löytää pää tai häntä tästä postausesta, molempia ei varmasti kukaan tule löytämään.

-Vilma

[Psst, Elinan vihreä villatakki ja vyö Hesan UFF, farkkulegginssit only, kengät ja toppi H&M. Vilman toppi H&M, villatakki äitin kaapista, hame Spiritstore, farkkulegginssit Only ja tennarit Mekka.]

Jotain puoliaivotonta

Sain siis tehtäväksein suuri paineisen ensimmäinen-merkintä-uuteen-blogiin. Ja käskynä oli joku-kuva-ja-jotain-puoliaivotonta. Varo mitä toivot ystäväin--

Idea tästä laifstail-blogista lähti ihan heitosta: 'Hei Vilma, meijän pitäs perustaa oma ns tyyliblogi'. Sitä sitten pohdittuamme huimat päivän tai pari tultuamme tänään Helsingistä illalla se syntyi, iih. Ja ideana on... niin... Ehkä se selviääpi tässä matkan varrella ^^ Kai tuo nimi kertoo kaiken. Se on elämää, that's life. Opi elämään sen kanssa, get
used to it- Ehkä paras elämänohje !

Ja jossei vielä joku ymmärtänyt niin meitähän on siis kaksi, kammottavaksi --Siis kaksi, two, två, duo. Todelliset muotikröhömsiskot-- Maailma kaipaa pelastusta --se siis missiona suunnilleen. Milloin kerätään yksi roska, milloin tehdään laifstail blogi heh-- On kansamme sielultaan musta --Öö.. Eikös sitä nykyään aika synkkämielisiä olla? Tässä siis piristysruiske.. Joo, antaa niiden mainospuheiden olla-- Vilma! --sisko-- Elina --ja sen sisko, vain öö henkisellä tasolla, joo-- Me tähtäämme vasamat taivaisiin, astu alas tai tartumme aseisiin! --Täytyy myöntää että tätä kohtaa en ole koskaan tuosta rimpsusta tajunnut, kukin mieltäköön sen miten tykkää-- Miau, just niin!
Antakaa anteeksi, kello lähenee puolta yötä ja takana pitkä ja antoisa päivä Helsingissä.

Kuvassa elämämme ainoa viisiminuuttinen punaisella matolla, nyyh. Kiitos Emmylle kuvasta!

Ehkä jätän tämän nyt tähän ilman sen suurempaa vahinkoa tai kohta möläytän jotain täysin aivotonta ja se menis jo käskyn ulkopuolelle.

Kiittäen ja kumarruksin ja kipein jaloin täältä perähyrkkylästä ystäväisenne Elina.