Voi mikä riemu siitä syntyikään kun tajusin, että lumiallanihan voi ottaa jopa siedettäviä (jos vain muokkaan taatulla epäammattimaisella otteella: picasan valmisasetuksilla) kuvia. Riemua näissä kuvissa lisää myös se, että oli perjantai, se, että olimme lempikahvilassamme kalakaupan vieressä sijaitsevassa Kukka Aarteet-nimisessä kuppilassa (se on siis myös kukkakauppa, ah) se, että pöydällä oli kaksi suurta kuppia Keisarin Morsianta ja tietenkin se, että molemmilla oli korot kantapäiden alla.
Koska minulla ei ole omia hassuja juttuja, päätän kertoa ystäväni kommelluksista (anteeksi ellu). Eräs ystäväni nimittäin lähti viettämään rentouttavaa viikonloppua pääkaupunkiseudulle uuden Samsungin älypuhelimensa kanssa. Noh, lauantaiaamuna meikä vastaanottikin sitten jo puhelun tuntemattomalta mieheltä, joka kyseli, onko mahdollista, että jonkun tuttuni puhelin on jäänyt linja-autoon. Herra oli löytänyt numeroni nimellä Villu ja siihen sitten sanoin, että sen täytyy olla Ellu, joka on rikkauspäissään jättänyt (oikeasti se tippui trenssin taskusta) puhelimensa paikallisbussiin. Supervillu siinä sitten jakeli vähän yhteystietoja sun muita ja Ellu sai onnellisesti luurinsa takaisin. Happy End #1 !
Tänään sitten, klo 08:05 alkoi koulun aulassa kuumottaa, kun englannin kuunteluun oli 10 minuuttia ja Ellu jossain ihan muualla. Juttuhan on nimittäin niin, etteivät Ellu ja pyörä ole ihan niitä yhtä hyviä ystävyyksiä kuin me, vaan pyörä oli tehnyt keljun tempun ja jättänyt Elluparan pulaan tiputtamalla ketjunsa. Juuri ennen englannin kuuntelua. Shit. MUTTA, kiitos ei supervillun vaan suurehkon englannin kirjoittajajoukon oli meillä sinä päivänä kaksi kuuntelua, ja onnekas ellumme pääsi kuin pääsikin pähkäilemään siihen seuraavaan oliko alligaattori (vai krokotiili en muista) koriste vai hyötyesine. Happy End #2 !
Siihen loppuivat Elinan kommellukset ja tästä päivästä alkoi rankka rupeama, rohkeutta repivä reissu ja kaikkea muuta, nimittäin yo-kirjoitukset. Olen jo suunnitellut mitä kaikkea otan evääksi, ja se on valmistautumista se.
Tässä kuvassa esittelen ylpeästi kettuvauvani, joka on kiertänyt Euroopan mantuja mukanani. Iloani tästä täydellisestä repusta pilaa se, että toisin kuin oletin, myös täällä käpykylässä kettukuume on korkea, olen bongannut jo kolme, yhden samanvärisen : < kuitenkin lohduttaudun sillä, että myös ainakin noiden kolmen mielestä tämä on superupee ! Viisautta matkaani tuo Einstein-pinssi, R-kiskalta.
-Vilma ja äitin tekemä ruisleipä, jess !
3 kommenttia:
kaikilla on tollaset reput, mitä hienoo siinä on? ihme merkki riippuvainen.
Hmm, hyvä kysymys ja helppo vastaus: se on hieno, kivan värinen, sopivan muotoinen, helppo kantaa mukana, kestävä ja monikäyttöinen (mitkä on ainakin itselle yhdet tärkeimmistä seikoista laukun ostossa), eikä laatuun nähden liian hintava.
Kuten vähän jo vaittelin, tietysti se, että monella on tällainen hillitsee vähän iloa, mutta en kuitenkaan osta mitään sen mukaan onko se kovassa huudossa vai ei, joten en anna sen häiritä liikaa.
Kävelen ja pyöräilen varsinkin lämpimämmällä säällä paljon ja reppu on ihan unelma (:
Lisäyksenä edelliseen, merkki_riippuvainen on täälläpäin yhdyssana, alueellisia eroja voi varmaan tietenkin olla..
-ellu :)
Lähetä kommentti