Minun valtakuntani

Hyvää uutta vuotta miunkin puolesta! Oon ainakin huomannut jo kaks suurta eroavaisuutta menneisyyteen:

1. Meidän lukiossa opiskellaan.... iPadeilla! Ja kaikki ketkä meidän lukiota on käyneet tietää, ettei se todellakaan oo mikään tekniikan edelläkävijä, saati sitten että usella oppilaalle olisi jakaa tunnin ajaksi oma tabletti. Tästä muistui mieleen, et meidän luokka oli joskus muinoin näiden SmartBoardien kokeiluryhmä. Tiputettiin se lattialle.

2.Tämän blogin uudistus. Villu tuossa männäpäivänä musiikinana(alin)lyysin tunnilla selitti miulle uden ideansa, että haastetaan vuorotellen toisiamme johonkin aiheeseen ja toinen sen sit parhaimman taitonsa mukaan yrittää toteuttaa. Kyllä sillä välillä leikkaa kuulkaas :) Käsky ylemmältä taholta siis kävi ja minä jaan teille miun elintilaani, eli:

Elinan valtakunta vuonna 2013.

Asun siis vielä äidin lahkeissa, mutta hyvin todellisena tulevaisuudessa häämöttää jo itsenäistyminen ja oma koti. Mutta siis juurikin tällä hetkellä istun seuraavanlaisessa näkymässä.

En oo kovinkaan toimistotuolien ystävä ja mielummin vitän elonhetkiä (niin paljon kun tietokoneella niitä voi viettää....) maantasalla. Tuolta lahjaksisaadulta tarjottimelta syön myös aamupalaavälipalaailtapalaa ja kaikkee koko ajan.

Kaikista eniten vietän kuitenkin aikaa sängyssäin. Oon ihan pakkomielteinen petivaatteiden yhteensointuvuuden kanssa ja oonkin saanut monta paniikkikohtausta kun toista sopivaa tyynyliinaa ei löydy tai jos joku tulee yökylään ja ei oo samanväristä paria... Ihan hyvin kuitenkin pystyn elämään tän ongelmani kanssa ja tällä hetkellä on menossa punainen kausi :)

 Seuraavat asiat ovat lähellä ainoaa ikkunaani:

 -maisema

-viherkasvit, joita en ole tappanut, nuottikirjoja ja Pottereita, sekä tuoli, jolta on hyvä meikata, sillä leveälle ikkunalaudelle mahtuu kaiken töryn sekaan myös peili. Takana on vaatekaapin sivu.

-ja uusin tulokas, eli vaatetanko. Miun huoneessa ei oikeesti edes olis tilaa sille, sillä on kivempaa kun on väljempää, mutta noi ei mahdu kaappin. Korissa on korkkareita, sen takana tv-antenni ja muutenkin miun valokuvallinen- ja kirjallinen omaisuus on keskittynyt palatsini kaakkoissiipeen.

Sitten miu ylpeys kahdestakin syystä. Oma ovi suoraan makkarista kylppäriin on sika kätevä. Oon myös pyytänyt jo pidemmän aikaa tuttuja lähettämään kortteja aina sieltä, missä maailmankolkassa liikkuvat. Terveisiä on mm. Tansaniasta,Pietarista,Köpiksestä,Italiasta,Intiasta,Helsingistä,Ruotsin laivalta ja Skotlannista.

 Oon yrittänyt päästä eroon kaikesta turhasta kamasta, jota pienenä tohkeissani keräilin vitriinit täyteen.... Mutta jotkin kauniit esineet oon säästänyt, kuten nää pikkupurkit Turkista ja Egyptistä, jotka on täynnä koruja ja eri valuuttoja. Musta koruteline Indiskasta on sikakätevä ja sikatäynnä ja siin on kaikki, joita yleensä käytän.

Toimistotuolien lisäksi oon allerginen kattovaloille, niiden valo on aina jotenkin liian kirkashimmeekylmälämmin. Niinmpä lampun reiästä roikkuu kynttiläkruunu :)

 Siinä oli miun luolaa. Tykkään tästä tosi paljon, koska tää on iso,valoisa ja tässä ei oo retron sinistä lattiaa (joka aiheutti miulle teinivuosina migreenin,sano äiti mitä tahansa). Omaa kokonaista kotia ootellessa! Ja Vilmur, miuta kiinnostaa mikä siuta inspiroi,esim. kirja,elokuva,tekeminen,muoti,aate,ruoka tai mitä ikinä keksitkään.

-ellu

Juhlakiloja ei voi estää

Selatessani tuossa loman aikana kameraani kertyneitä kuvia huomasin, että niissä esiintyi minulle hyvinkin rakas asia: ruoka. Ruokakuvia oli ihan hurjasti, enkä ole edes mitenkään erikoisesti kiinnostunut ruokien kuvaamisesta tai koe olevani siinä kovinkaan hyvä. Näihin ruokakuviin lienee suurimpana syynä se, että vuoden suuremmat juhlapyhät, kuten joulu ja pääsiäinen, sekä ei niin pyhät uusi vuosi, vappu ja juhannus pyörivät ruoan ympärillä (ainakin meillä). Yritin poimia vähistä vähän muitakin ja karsia samalla ruokaa, naamojen osuus on totuttua pienempi, koska tuntui, että ihmisiä kyrsi kameran kanssa pyöriminen.

Jouluaaton vietimme tädilläni, uudessa kodissa, jossa ruoka tuoksui ja menun sai lukea paperista. Alkuun joimme glogiä ja ihmettelimme uutta asuntoa. Ruoka poltteli aikuisia, lahjat lapsia ja molemmat minua, on kai pakko myöntää, että ekologinen-minä peittoutuu materialistin alle aika usein.

Tuo lahjakasa kyllä sytyttää vahvemmankin, vaikka alemmassa kuvassa yritetään urhoollisesti peittää innostusta väkinäiseen hymyyn. Yksi maksimissaan kymmenen euron lahja per aikuinen ei toiminut tälläkään kertaa, itsekin lipesin hinnasta muutamaan otteeseen (mikä tuntuu jälkikäteen huonolta idealta, koska kyyneleitä laskien käytin puolet joulukuun palkastani uusiin silmälaseihin).

 Kaksi jouluruokakuvaa: ikirakkaat laatikot ja tauon jälkeen palannut kinkku. Vaikka melkein kukaan ei jaa rakkauttanu lanttulaatikkoon, hehkutan sitä silti, voisin tehdä siitä talvi- ja syysruoan pelkän jouluruoan sijaan... Jos omistaisin vuoan.

 Kotona meillä oli kynttilätunnelmaa ja kokoonnuimme tapanina vanhan ja puisen pöydän ääreen pellon reunaan nauttimaan vielä kerran jouluruoasta. Illalla suuntasimme vielä baarin pöydän ääreen juomaan hillitystii ja laulamaan karaokea. Nolo orava-duomme kävi lavalla vetäisemässä vanhan tutun Lemon treen.

 Tässä vaiheessa huomaan, että muokatut kuvat eivät ole päätyneet blogiin, mutta en jaksa välittää, koska viuluni odottaa syyttävänä kotelossaan. Tässä kuvassa on menossa juusto-tee-viinihetki ja tämä lisättiin tänne kahdesta syystä: haluan esitellä täydellistä teepannuani ja täydellisiä viinilasejani ja koska Elinan ilme on lumoava.

 Taas pääsimme vuoden loppuun, kertasimme kohokohdat (reili, tietenkin) ja teimme hyvää ruokaa, eli tortilloja. Kuvassa quakamole tekovaiheessa, en ole koskaan maistanut sitä kakkaa mitä saa purkissa, mutta uskallan veikata, että tämä on vaan niin tuhat kertaa parempaa.

Pöytä on katettu! Jauhelihan mausteseosta tai salsaa ei tehty itse, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla jaksamme, tällä kertaa oli liian nälkä. Illalla paukuttelimme raketteja ja valoimme tinaa, klassista, vaikka nakit ja perunasalaatti puuttuivatkin. Puolenyön ilotulituksen, koskinäytöksen ja vuoden 2013 ensimmäisten kaljojen jälkeen suuntasin kevyen vuodenaloituksen kunniaksi kebabin kautta sänkyyn ja nukuin iltapäivä kahteen. 

Meikä, otsatukka ja yksi joululahjoista, joka sekin tuttuun tapaan liittyy aika vahvasti ruokaan.
Nyt vähän jänskätellään vuotta 2013, vähän kaikkea uutta ja siistiä on tarkoitus toteuttaa: kirjoittaa ylioppilaspaperit, valloittaa Itä-Eurooppaa ja ehkä vähän jotain muutakin, mistä kuulette sitten myöhemmin. Aika varmaa kuitenkin on, että Ellu ja Villu, aka Nolo Orava jatkavat samalla asenteella, kuin viimekin vuonna: let's not fuck this up. Koetetaan pitää toisen blogimme nimi, Vituiks menee kuitenkin edelleenkin pelkkänä vitsinä.

Nyt menen soittamaan sitä saksalaista, jos sitä vaikka tässä keväällä suorittaisi kaiken muun ohessa sen ISON (miksi iso?) ykkösen.

-Vilma, kuivat kädet ja kuittihaavat

Ei minul oikeesti ole viiksiä...

...vaikka kahden viime tekstin perusteella niin vois luullakin. Sen takia yritin valita tähän monta mahdollisimman viiksetöntä kuvaa.

Joulustani haluisin ekana jakaa teille rivoimman ja julmimman kuvan mitä olen vähään aikaan ottanut:

Meillä on siis kahtena viime jouluna syöty amerikkalaisisttain kalkkunaa ja ai että on sikahyvää (höhö). Syömisen lisäksi sain melko monta lahjaa, esim. Finlaysonin petivaatteet, KMS:n kuivashampoon ja Freemanin kasvonaamiotuubin, hiuskihartimen, Kallion lukion poikakalenterin, kauratyynyn, fygeee, SMG:n levyn (kiitti villu!), MadManners-kirjan...... Tänään yritettiin käydä Villun kanssa kyselemässä mahdollisuuksia tuhlata tota lahjarahaa eräästä paikasta, joka valitettavasti oli joululomalla vielä tän vuoden, niin siitä myöhempänä lisää (; Ainiin ja kuusen väriteema oli tänävuonna hillitty lasi-hopea-valkoinen.

Kotijoulun lisäksi käytiin joulupäivää viettämässä mummin uudella mökillä ja oon siitä niin iloinen etten keksi edes vertauskuvaa! Siskon kanssa esitettiin duona joululauluja, syötiin taas ja käytiin lenkillä maalaismaisemissa. Illalla oli pakko katsoa Ted-leffa (se humping teddybear, tiedättekö) ja viimevuotiseen Hangover II verrattuna se oli ehkä hitusen suloisempi. Silti, en oo pitkään aikaan katsonut AINUTTAKAAN hyvää elokuvaa :(

 Tapanina ei tanssittu vaan istuskeltiin kuppilassa, laulettin karaokea ja näytin tuolta.

Uuttavuotta odotellessa, onneksi maailma ei loppunut, sillä:


-ellu, koukussa How I Met You Motheriin TAAS.

Joulu tulee, ota koppi

Vihdoin, vihdoin, vihdoin. Tänään puoli neljä alkoi joululoma, fiilis vielä alhaalla, ainakin osittain voi kai syyttää mennyttä neljän koulupäivän ja kuuden työpäivän yhdistelmää. Lahjat on suurimmaksi osaksi hankittu ja paketoitu (voimapaperiin), vain yksi myöhänen on vielä noutamatta. Männäviikolla (viikolla ennen käynnissäolevaa) oli peräkkäin kaksi mukavaa tapahtumaa: vihdoin loppuneen näytelmän lopetusjuhlat ja heti seuraavana aamupäivänä piirakkatalkoot.

Ja nyt, en pahoittele kännykkäkuvien laatua, koska niitä ei ole. Kannattaa pysyä pari vuotta samassa parisuhteessa, sitä saattaa vaikka saada palkaksi järkkärin, ei paha diili.

 Kuvassa Ramin (Elmo), korttipakka jolla pelasimme lavalla Romanian handyä sekä Ramona (Elina) ja hänen viimeisen esityksen kunniaksi meikatut viiksensä. Ramonan iho on epätasainen, koska siinä on liian tummaa meikkivoidetta, koska Ramona on romanialainen ja Elina suomalainen.

'Ole murhanhimoinen!'

                                                                 'Olkaa Vilma ja Simon!'

Blogisiskot onnellisina, kun jatkuva lavallaistuminen on vihdoin takana ja lasi kermalikööriä edessä. Taitaa muuten olla ensimmäinen kuva, jossa meikällä näkyy hampaat ja jonka kaiken lisäksi julkaisen itse täysin vapaaehtoisesti, alan kai kasvaa isoksi !

Tälle ilmeelle on kaksi mahollista selitystä : joko a) joku on potkaissut palleille tai b) olen laittanut mukin/lasin/lautasen tietokoneen päälle. Kuvasta ei käy ilmi se, että vaihtoehto b ei ole mahdollinen.

                                      'Come with us', they said. 'It's gonna be fun', they said.

Tässä kuvassa olemme päässeet juhlinnassamme vaiheeseen, jossa emme enää halunneet kuunnella karaokerenkutuksia. Siispä siirryimme lavasteissa sijaitsevaan homeiseen autoon ja jatkoimme drinkkeilyämme siellä mukavasti jutustellen, kunnes päätimme lähteä parempiin paikkoihin, omiin sänkyihin tai kuka kenenkin ja miten vaan.

Lopuksi ihastuttavat pikkuriiviöt esittävät erinäisiä hahmoja, joita en enää edes muista, tulkitkoon itse ken taitaa.

 Ja seuraavana aamuna (yhdeltä) kävimme piiraan paistohon, pyörittelimme, kaulimme, rypytimme, paistoimme ja voitelimme. Tästä on tullut suvussa jo tapa, että kokoonnumme meille kotiin paistamaan jouluksi piirakoita leivinuunin hurjassa pesässä. Kaikki jotka yhtään lähisukuani tuntevat tietävät, että piirakkatalkoiden sutkautukset liittyivät hyvinkin läheisesti piirakoihin, sen kaikissa merkityksissä.

Miehet tekivät sen mitä parhaiten taisivat: lämmittivät ja voitelivat erikokoisia ja -näköisiä piirakoita.
Maistuvaa oli, taisin syödä viisi tuoreeltaan, nyt ne odottavat pakkasessa uudelleenlämmittelemistään. Muitakin jouluruokia olen päässyt maistelemaan, lanttulaatikkoa on mennyt jo yksi laatikko ja glögiä vähän myös, dinosauruspipareita unohtamatta. Aattona korkkaan kinkun ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, juhlallinen ja hieman erilainen joulu tulossa tänä vuonna.


Palailemme siis joulun jälkeen lahjojen ja kuvien kanssa, ellei Ellu sitä ennen jaa kuvasaldoaan maailmanloppubileistä joissa hän oli bailaamassa perjantaina.
Nyt vietetään joulua, hop hop !

-Vilma, en keksi